Aaton aattoa !!

Huomenna olis sitten se odotettu jouluaatto. Huushollia on siivottu hiki päässä (!), kaupoissa käyntiä olen välttänyt viimeiseen asti, piparit otin vastaan Miljalta eilen illalla (enkä malttais odottaa niiden syöntiä huomiseen), pakettejakin on tullut sekä postissa että kädestä käteen. Mitäs sitä vielä odottais? Rauhallista joulua tietysti. Koko joulu menee työpaikalla, oma toive, joten rauhasta en voi oikeastaan puhua. Olis kiva vaan olla möllöttää,
kuunnella joululauluja ja katsella lastenohjelmia. No, ehkä ensi jouluna sitten.

Siivosin kaikki käsillätekemisen merkit pois, ja nyt tuntuu että kunhan arki saa, levitän ne taas jokapaikkaan uudelleen. Huovutusneula on ollut ahkerassa käytössä, ja villat tietty, ne kun ei vie paljon tilaa ja ne voi sulloa kiireessä vaikka kassiin jos tarvetta ilmenee (eli jos jou sattuu tulemaan vieraisille). Huopa palleroita alkaa olla jo pieni muovipussillinen, joulun jälkeen tod.näk. iso pussillinen, ja siitä on jo päässä selkeä visio niistä teen. Milja kävi Villen kanssa eilen illalla ja huokaili niiden perään. Katellaan rauhassa josko vaikka yhdistettäis voimat Miljan kanssa ja .....rakennetaan jotain huimaa!!

Annoin tuossa jokuaika sitten Miljalle kaikki langat mitkä omistin + puikot ja virkkuukoukut, ja nyt sain jouluksi itselleni Miljan tekemän torkkupeiton! Pahus kun en omista kameraa millä saisin siitä kuvan tähän! Se on ihana. Väriä on yllinkyllin ja siitähän  minä tykkään! Kiitos ja kumarrus! Tuon alla otan päikkäreitä mielelläni ja näen mukavia, ennennäkemättömiä unia.

Siirrän edelleen kauppoihin lähtöä! Nyt se on vaan niin etten voi sitä enempää siirtää, toivon että muut ihmiset kuitenkin vielä nukkuu, tai ainakin ovat vasta aamukahvilla, jotta saan ilman tungosta ja kiukkuisia ihmisiä tehdä viimeiset ostokset! Ja sen jälkeen töihin.


Näiden "jouluruusujen" myötä toivottelen kaikille:
HYVÄÄ JOULUA !!

Sähköpostia INTIASTA!

Ihanaa saada postia toiseltapuolelta maailmaa! Osa suomeksi kirjoitettuna: Möi! Mitä kulu sinun perhettä? Kaiky hyin Tiina, Ville, Milja? Ja osa englanniksi. Tuli taas niin hyvä mieli kun ihmiset muistaa, vaikka varmasti heillä on muutakin muistettavaa siellä. Käväisin mielessäni Goan rannalla.
Meri kohisi korvissa ja kielten sekamelska kuului taustalta iloisena. Perunajauhomainen hiekka poltti varpaita ja limsa maistui kielellä niiiin hyvältä. Yhtäkkiä olin kuulevinani Intian Mikon sanat "kaikky hyin sinu? Kotona hyä, mutta Goalla kaiky on parempi!" Niinpä! En tiedä olenko ollut edellisessä elämässä Intiassa joku paikallinen pyhä lehmä vai mikä on, mutta siellä tuntui kuin olisit ollut kotonasi. Oli helppoa olla, voi olla oma itsensä valkoisine nahkoineen ja liika kiloineen, sai hymyillä typerän näköisenä myyjille jotka aivan varmasti kirosivat meikäläisen alimpaan helvettiin kun eivät saaneet myytyä "aitoa hopeaa", ja syödä mitä ikinä vaan mieli teki! Ihanaa muistella matkaa noiden "muksujen" kanssa ja kaikkia niitä ihmisiä joita tavattiin. Uusia ja vanhoja tuttuja. Ennenkaikkea niitä edellisten reissujen vanhoja tuttuja!

Ja sitten moppi käteen ja vapaapäivän kunniaksi lattian pesuun laulellen hiljakseen Intian Mikon laulua "Piippolan vaarilla oli talo!" Ja Mikko lauloi sen suomeksi!

Syömisestä puheenollen. Tietääkö kukaan mitä tämä on? En tiedä minäkään, sillä ei ole kuulema nimeä edes englanniksi. Joku hedelmä kuulema, maistui karviaiselle ja sitä kasvaa Intiassakin ainoastaan Goalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Coffee! Indian coffee! Sitä ois voinu juoda vaikka ämpärillisen! Pehmeetä, maistui hiukan suklaalta, täyteläistä. IHANAA!!

Täällä syötiin illallista, erään matkalaisen unohtumattomat sanat "ei muuten paskempi paikka syödä illallista!" No eipä ollut ei!! Mikkokin on päässyt kuvaan.

HUPS!

Meinasi vallan unohtua tässä jouluhässäkässä että koruiluakin on tullut taas harrastettua.Ja kunhan pyhät on ohi niin taas jatketaan. Tilasin työkaverini kautta englannista muutaman polymerimassa kirjan, yhden olen jo saanutkin, nyt olen taas täynnä "visioita". Toisessa vielä tulemattomassa kirjassa on erilaisia tekniikoita, joita olen innolla tutkiskellutkin jo, en malttaisi odottaa että saan sen kijan käsiini!

 

Kirjassa mm. neuvotaan miten saadaan aikaiseksi ylläolevia casablanca-helmiä. Peraatteessa tiedän miten ne tehdään mutta en ole oikein tyytyväinen aikaansaannokseen. 

Kiva lopultakin ymmärtää, tai ehkä sisäistää on parempi sana, ettei kaikkien helmien tarvitse olla pyöreitä tai soikeita. Muodoilla voi leikkiä ja niitä voi yhdistellä lähestulkoon miten vaan.

Hyvää joulun odotusta ihmiset!

Ja hyväähän se tietysti onkin. Piparit ja tortut tuoksuvat ihanasti nenään kun tulee iltavuorosta. Jotenkin tuntuu että bussikuskeihinkin on iskenyt joulumieli, nehän hymyilee!! Ainoat stressatut, jotka painaa hikipäässä kaupungilla, näyttävät olevan äidit! Niillä sitä kiirettä riittää, tiedän kokemuksesta. Täytyy siivota KOKO talo, kaappeja myöden (vaikka eihän sitä joulua kaapissa vietetä) ja koluta vielä kellarikin siistiksi. Täytyy varmistaa että joulukortit ehtivät ajallaan - sehän nyt on TOSI NOLOA jos kortti tipahtaakin vanhan ystävän postiluukusta joulun jälkeen (luulee vielä että on unohdettu!). Täytyy leipoa kaikki mahdolliset leipomiset mitä ikinä voi liittää jouluun, niin että niitä syödään vielä heinäkuussa pakkasesta otettuna. Täytyy paistaa laatikoita niin paljon että ne riittävät, JOS vaikka joku nälkäinen sukulainen sattuu tapanina vierailemaan niin eihän sitä voi nälkäisenä maailmalle lähettää. Ja kinkku!! Sen valinta on aina viimekädessä äidin vastuulla. Kuinka monen kilon? Harmaasuolattu vai ei? Kotimainen vai tanskalainen? Paistetaanko pussissa vai ilman? JA...vaikka äidit pääsääntöisesti kaikesta tästä huolehtivatkin, muistavat isät kyllä ottaa osan kunniasta itselleen valvomalla koko aattoa edeltävän yön kinkkua vahtimassa!! Parasta tässä on se että äiti kyllä herätetään kesken makeimpien unien valuttamaan liiat rasvat peltiltä tai pussista...isähän ei tähän yksin pysty.
Entäs aattoaamu? Äiti herää ja ryhtyy puuron keittoon jo hyvissäajoin ennen toisten heräämistä. Puuron kiehuessa laitetaan kahvit tippumaan, ja koetetaan puurokauha toisessa kädessä nauttia aamun hiljaisuudesta ja kahvikupposesta. Onnistuuko? Yleensä ei. Perheen miesväki rientää aamiaisen jälkeen iloisesti huudahdellen kuusen hakuun, silläaikaa äiti aloittaa illan ruoan valmistelun. MITÄ? Senhän piti olla jo valmiina. Kyllä, kyllä, laatikot ja kinkku on valmiina, mutta kaikki muu tilpehööri, rosollista pöytähopeisiin on oltava myös ojennuksessa. Kaiken tämän hössötyksen keskellä miesväki kopistelee lumet ja havunneulaset vastapestyille matoille ja ryhtyy kuusen pystytykseen, MUTTA ÄITI- missä on kuusenjalka? Entäs koristeet? Laitetaanko tähti ensin vai viimeiseksi? ÄITI?? Ja imuri käyntiin-neulasten imurointi alkaa. Viimeiset ostokset vielä lähikaupasta...sinappia, maitoa ja jouluolutta.Viimein koittaa odotettu joulusauna. Ehtiikö äiti saunaan? Ehtii kyllä. Pika sellaiseen. Kauhallinen vettä kiukaalle, hetki kärvistelyä kuumuudessa ja pesulle. Pöytä on vielä kattamatta.......HUH!
Illan tummuessa ja kaikien ihastellessa lahjojaan äiti on pyörtymisen partaalla. Hetken istun tässä, ihan hetken vaan.....ja joulupäivän aamu valkenee ennenkuin äiti nojatolistaan seuraavankerran kampeaa pystyyn! HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE MEILLE ÄIDEILLE!

Mitä ihmettä!!

Joulu tulee! Apua! Aattoon on niin vähän päiviä jäljellä, ettei ole tosikaan. Miten ihmeessä se tulee aina näin salakavalasti! Koko vuoden sitä tavallaan odottaa, ja yks´kaks, hups!, se on siinä! Sitten iskee paniikki. Onkohan sille nyt lahja ostettu, mitä ostaisinkaan tuolle, kortit - niitä on ihan pakko lähettää, siivotakin pitäisi, jouluvalot parvekkeelle, ruokien osto...jne.jne. Vähemmästikin sekoaa. Ja jokaikinen vuosi päätän aina tammikuussa; "tänävuonna aloitan lahjojen oston tarpeeksi ajoissa", HAH, onko käyny koskaan toteen?! No ei ole. Tiedän itseni, turha ostaa jo elokuussa ensimmäisiä lahjoja, kun viimeistään syyskuussa keksin hyvän syyn antaa jo ostettu lahja saajalleen! Näin kävi nytkin. Jemmasin vaatekaapissa kauniita käsinkudottuja pitkävartisia villasukkia, jotka hankin tyttärelleni, miten kävi? Omat villasukkani olivat mystisesti kadonneet, kunnes löytyivät tyttären jaloista! Jaaha, annappas mun sukat mulle niin saat omasi tuolta kaapista! Täytyyhän sitä lapsen jalat pitää lämpiminä!

Tämän joulun otan rennosti. Niin rennosti kun vaan voin, töiden lomassa, ottaa. Koko joulun, aatosta tapaniin, olen töissä joten ruokia ainakaan ei tarvitse suuremmin  hankkia. Älkää surkutelko, olen itse halunnut näin. Lapset ovat isänsä kanssa joulun, joten parempi, että olen töissä kun viettäisin joulua yksikseni. Ei silti, olen yhden joulun ollut yksikseni, ja nautin kyllä siitäkin. Muistan miten löhöilin sohvalla pitkin ja poikin, kävin välillä syömässä ja vajosin taas sohvan uumeniin. Katselin kaikki piirretyt, ja muut lastenohjelmat, mitä telkkari ikinä lähetti ja nautiskelin omasta seurastani. Sllainen joulu oli se ja nyt odotellaan seuraavaa. Saas nähdä mitä se tuo tullessaan.

Herran jee!!

On taas mennyt muutamia aikoja kun viimeeksi päivitin näitä sivuja! Miten se aika meneekin näin nopeasti?! Kaikenlaista on tapahtunut: töitä on tullut tehtyä ihan omiksi tarpeiksi, vettä on tullut taivaalta saavillinen jokaisen niskaan, tuuli on temponut lähes tukan päästä,"murkku" on iskenyt kyntensä tyttäreen (TAAS),pojalla jalka peenä, minut kaamea flunssa kaatoi sänkyyn, mut onneksi siskon toi lentokone takaisin Suomeen ja Turkuun! Valoa ja iloa elämään sanoisin!
Vaikka sitä aina valitetaan miten pimeetä ja synkkää ja kurjaa ja.... niin oliskohan aika kattella peiliin? Pimeetä, joo, laitetaan valoja! Ulos ja sisään. Tuikkuja, lamppuja,nuotioita, ihan mitä vaan. Synkkää, no, sehän on tää vuodenaika! Pistetään päälle jotain ilosta; punasta, keltasta,  turkoosia... värejä ihmiset! Värejä! Miks pitää pukeutua mustaan ja harmaaseen? Kurjaa...jaa. No myönnettäköön, kurjaa on kun ei oo valoa ja paistetta, mut jos ei oo niitä niin paistetaan ja loistetaan itse! Pistetään elämä toisenlaiseen malliin ja aletaan käyttämään värejä! Ostetaan kirkkaanpunainen talvitakki - sen iänikuisen mustan tilalle, kuljetaan tuolla sohjossa turkoosein talvisaapikkain ja auringonkeltainen pipo päässä! Siitä se lähtee! Toisaalta...kohta sitä ois hourulassa kylähullun maineen saaneena jos sen tekis, joten maltilla hyvät ystävät, maltilla. Muutoksien hyväksyntä vaatii ainaa pioneerin joka kärsii seurauksista, ja kukaan meistähän ei halua olla sellainen! Jospa aloitetaan villasukista - iloisen raidallisista- niitä ei kukaan sieltä saapikkaista näe, mutta ne tuottaa järjettömän hyvän mielen itselle kun tietää että siellä ne on!

Siskokin kotiutui "Epsanjan" lämmöstä. Paleli raukka ensin, lämpeni kyllä viikon aikana! Sain pitää pikkusiskon kokonaisen viikon vieraana! Että oliko hauskaa? No, naurettu on taas niin, että jos nauru todellakin pidentää ikää, niin minä ainakin elän komeasti seuraavat kolmesataa vuotta! Miten sitä voikin siskoksilla mennä niin yksiin ajatukset, ei tarvii toiselle sanoa kun puoli sanaa niin jo ymmärtää! Geeneissäkö se on vai missä? Pohdittiin syntyjä syviä yöt läpeensä ja suunniteltiin maailma suunnilleen uusiksi! Nyt on niin tyhjää ja tylsää kun siskon oli pakko lähteä kotiin, onneksi junat kulkee!! Flunssakin kaatoi minut sänkyyn pariksi päiväksi, kuumeineen kaikkineen, sisko hoiti hommat, minä vaan sairastin! Kiitos Taijalle siitä (kin). Voi! Siitä vierailusta riittäis juttua vaikka kuinka, nyt on kuitenkin parempi mennä takaisin sänkyyn ja peiton alle! Ei muuta kun öitä vaan!!

Hermot reikaleina tuskailin tämän kanssa "ihan muutaman päivän"! Nyt se on valmis ja tyytyväinen olen! En kyllä ihan kohta ala samaan urakkaan, oli tämä senverran työläs! Mut tulipahan kokeiltua tätäkin.

Pakkasen puremaa.

Pakkasia odotellessa on mennyt muutama päivä niin etten ole huomannutkaan. Tosin minuun iski siivousvimma, jonka ainkana en ehtinyt mitään muuta tehdäkkään. Koko huusholli on nyt koluttu läpi, melkein kaikkia kaappeja myöden. Kaksi päivää siinä meni, vapaapäivät tietty, mutta nyt olen taas kerran tyytyväinen itseeni. Painelin huonekaluvalssia raivon vallassa ja hiki senkun virtasi! Lapset kävivät yhdessä ja erikseen, mutta vierailut jäivät lyhyehköiksi, johtunee imurista joka vaani uhkaavasti sisäänastujia olohuoneen lattialla. Tytär valitteli ettei löydä mistään mitään kun kaikki paikat on järjestetty, ei silti - minäkin etsiskelin tavaroita joita olen monena päivänä löytänyt joistain määrätyistä paikoista ja nyt niitä ei löydy mistään. Pieni hallittu kaaos elämässä ja huushollissa on minun elämääni, silloin tuntuu että kaikki on kohdallaan. Olin ihan tuskissani, kun massatöissä käyttämäni palettiveitsi ei ollutkaan enää siinä missä piti, löysin sen purkista jossa sen KUULUISI olla silloin kun se ei ole käytössä. Illalla sytytin kynttilöitä runsain mitoin joka puolelle, ja nautiskelin siististä ja puhtaasta kodistani. Sain vielä pikkusiskoni pikavierailulle, oli lähdössä etelän lämpöön ja poikkesi matkalla mun luona, joten nautinto oli täydellinen.
Nyt odottelen töihinlähtöä. Ei vaan  millään saa käännettyä aivotoimintaa sille taajuudelle! Hain jo apua eteisessä nököttävältä agaati norsulta jonka ostin Intiasta. Myyjä kertoi selvällä suomenkielellä "sinä katso norsu, norsu katso sinua ja sitte kaikki on hyvin!" Ei auta, motivaatio on nollissa. Tiedän kyllä kokemuksesta, että se motivaatio löytyy viimeistään silloin kun istuu bussissa ja on jo menossa työpaikalle, tämä odotteluvaiheen huvittamattomuus vaan tympii!!
Viimeyönä on sitten se pakkanen jo vieraillut. Nurmikot ja puiden oksat ovat ohuessa kuurassa. Nyt odotellaan sitä ensilunta!

Sanoin itselleni PIRISTY! Musta massa ja siihen hiukan väriä sekaan, aaah! Puuhelmiäkin hiukan. Piristyin!

Laiskan päivän viettoa!

Pimeää, synkkää, harmaata! Ei tehnyt aamulla mieli nousta sängystä ollenkaan. Vedin peittoa tiukemmin ympärilleni ja koetin nipistää silmät väkisin kiinni! HAH! Uni ei enää tullut. Päätin viettää päivän etten tekisi mitään järjellistä. Onnistuin!

Kaikenkaikkiaan päivä on siis mennyt mukavasti. Olen löhöillyt luvallisesti, annoin itse itselleni luvan, ja ihmetellyt miten sitä ihminen pystyy elämään, kun ei valoa ulkona ole ollenkaan. Aamulla näytti hyvältä, aurinko nousi kauniina pilvien takaa mutta sitten se hävisi! Mihin se meni??

Helmieni kanssa olen kyllä temppuillut taas, normaalia mulle, ja nyt niitä on sohvalla levällään riemunkirjava joukko. Johtuneeko Intian matkasta, vai mistä, mutta nyt on meneillään turkoosi,korallinpunainen, meripihkan keltainen ja hopeinen vaihe! Piristää kummasti muuten niin synkkää päivää kun levittelee kauniita värejä eteensä.

Tästä kuulin kommentteja: Primitiivistä, banaaneja, "ai ku kiva ahrikkalainen". No, massa "banaaneja" ja puuta. Syötäväksi kelpaamaton!

Edellisen Intian matkan jälkeisissä tunnelmissa tein tämän. Helmet massaa, välissä hopeoituja putkihelmiä sekä  Tiibetin markkinoilta ostamiani hopeisia helmihattuja ja suuri hopeinen helmi keskellä.

Ryökäle kun en osaa ottaa kuvia joissa värit olisivat oikein! Näistä helmistä tykkään kovasti. Väreinä violetti, musta, harmaa ja valkoinen. Välihelminä pyöreitä ametisti helmiä korviksissa pisaranmuotoiset ametistit. Helmet on liitetty ketjuksi hopealangalla.

Nyt nautin pimeästä illasta, nostan jalat pöydälle enkä vastaa puhelimeen! Jospa katsois jonkun sniif leffan! Ai, eihän sohvalle mahdu!!

Matkailu avartaa!

Viikon lomareissun jälkeen on mieli hieman haikea. Lomaa olisi voinut jatkaa, valitettavasti se ei tälläkertaa onnistunut. Matkakohteena oli jo neljättä kertaa Intia ja siellä Goa. Matkaseurana kolme nuorta (poika ja kaksi tyttöä), kaksi omaa ja yksi "melkein oma". Omani olivat jo kerran aikaisemmin Goalla käyneet, mutta tämä "melkein oma" oli mukana ensimmäistä kertaa. Hiukan jännitin miten hän Intian kokee, mielestäni Intia on maa josta joko tykkää hullunlailla (niinkuin minä) tai sitten ei tykkää ollenkaan, välimuotoa ei ole. Turhaan jännitin, nyt maailmassa on yksi Intiasta hullaantunut lisää. Uutta matkaa nuoret suunnittelivat jo paikan päällä. Aikataulukin taisi jo tulla selväksi! Nyt vaan rahaa säästämään!!

Kuvia tuli otettua kahdella kameralla kaikenkaikkiaan noin 700! Tytöt kuvasivat kilpaa kaikenmaailman kulkukoiria "kun ne on niin sööttejä", ja poika "taidekuvia" siskostaan ja tyttöystävästään, sekä Fanta-pulloista ja Kinfisher vesipulloista! Taivaan kiitos niitä voi poistella!! Nyt voi vaan sanoa "Näkemiin Goa! Vuoden päästä tavataan!" I hope!!

Sen lisäksi, että olen korviani myöden rakastunut Intiaan, elämistäni häiritsee kaikenlainen hulluus. Milloin hullaannun kirjoittamaan vihko tolkulla kaikenlaisia juttuja, milloin kudon hullunlailla. Viimeiset vuodet olen väkertänyt koruja. Koruilu alkoi ostamistani riemunkirjavista lasi- ja puolijalokivihelmistä, muutama vuosi sitten "löysin" polymerimassan! Nyt väkertelen helmeni itse ja kokoan niistä mieleisiäni kaula- ja rannekoruja. Settiin kuuluu tietysti myös korvakoruja. Massa on aivan ihana materiaali, sekoittelemalla eri värejä saa aikaan mitä mielikuvituksellisimpia kuvioita ja uusia värejä. Vielä kun mukaan heittää muutamia kivihelmiä on lopputulos, ainakin omasta mielestäni, vaivan arvoinen. Intian matkalta tarttui mukaan mm. labradoriitti- ja ametistihelmiä, ai niin ja tietysti jo muutaman edellisen kerran kuolaamiani hopeisia tiibetin helmiä sekä nepalilaisia meripihkahelmiä.

Tässä kaulakorussa on käytetty polymerimassaa ja pieniä hematiitti siemenhelmiä.  Alla oleva on kokonaan massaa, välissä pienet puiset välihelmet.