Fiiliksiä!

On se vaan kummallinen juttu, silloin kun uni ei tule, ehtii kulkea fiiliksistä toiseen lyhyessäkin ajassa.

Välillä puristaa ja ahdistaa niin maan pirusti. Mikä? Yön pimeys? Omat murheet tulee suuremmiksi kun ne edes onkaan? Muiden murheet? Tekemättömät työt? Mikä hitto?

Välillä sitä lentää hymyillen pimeässä jos vaikka minne. Sinne missä on hyvä olla. Hymyilee vaan silmät kiinni peiton alla ja antaa mielikuvituksen lentää. Kuuntelee hiljaisuutta, ja ihmettelee kun mitään ei kuulu. Odottaa aamua että saa taas herätä uuteen päivään ja uusiin koukeroihin. Silleen se maailma menee, aika ihanasti kuitenkin.

Sormissa tuntuu massa. Nytkin. Yöllä. Tekis mieli ottaa ja aloittaa tekeminen, suotakoon kuitenkin toisille uni vaikka se ei itsellä onnistukkaan. Visioita pukkaa taas niin että sekin on yksi syy unettomuuteen. Huomenna. Muutaman tunnin päästä.

Joskus sitä tykkää näperrellä pieniä juttuja. Tässä niitä tuli tehtyä oikein urakalla.

Kaikenlaisia jämähelmiä solmittuna vahanauhaan.

Maailma voi olla joskus hyvinkin mustavalkoinen!

AAAAH! Turkoosia! Ja kuparia.

Massaa, vettä, tulostettu kuva, herkät sormet ja avot!










Näillä mennään taas eteenpäin!

Kolotusta ja turvonnut naama!

Näin se vaan menee, Murphyn laki, yksi asia kellahtaa kyljelleen ja sitä seuraa toinen, ja kolmas,ja neljäs.....! Ensin oli hammassärky, siihen löytyi lääke, sitten oli hampaan poisto, joka meni hyvin, senjälkeen iski poiston aiheuttama särky, lääke löytyi, sitten turposi puolet naamasta ja sinistyi....kellastui...violetistui...! Nyt ei enää särje, muu kuin hermo -miks mulle aina käy näin??

Ja päässä monen monta asiaa mitä ois kiva tehdä!! Tässä taas aikaansaannoksia, osa vuosilta yks ja kaks, osa viimepäivien tuskassa tehtyjä. Fimo massasta tehtyjä, tietty, välissä vähän kupariakin kieputeltu.

Maailma mallillaan!

Loistavasti nukutun yön jälkeen on aamukahvilla helppo hymyillä. Syitä helppoon hymyyn löytyy kyllä muualtakin. Ajattelen tässä 19 vuotta sitten ollutta päivää! Sairaalassa sitä hikoiltiin ja tuskailtiin nuorimmaisen syntymää, ONNEA TIINA! Pahnanpohjimmainen oli sittenkin tyttö, kolmen pojan jälkeen.

Ihana syksy saa meikäläisen pään suhisemaan ideoita, vihko johon ideat kirjoitan tai piirrän, täyttyy nopeasti. Suurin osa jää tekemättä mutta löytyy sieltä toteuttamiskelpoisiakin! Eilinen oli hyvä esimerkki. Kääntelin sivuja ja löysin jonain vuonna suunnittelemani ajatuksen peltirasian päällystämisestä fimo massalla. Tuumasta toimeen ja tekaisin pikapikaa tuttavalleni sätkien (hyi, hyi!) säilytys laatikon. Aika kiva tuli ja tuttava oli tyytyväinen, tyyliin "voih!! Tätä kehtaa jo säilyttää pöydälläkin!" Ja siitä se ajatus kiepsahti taas massatöihin!! Kunhan ei vaan kävis taas hassusti!

Laatikosta löysin, kelmuihin käärittynä, valmiin massa "levyn". Onneksi tulee säästeltyä kaikenlaista niin voi inspiksen isketyä käydä heti toimeen. Nyt sormet syyhyää tehdä lisää. Puolivalmiita töitä, ei massa-, on kuitenkin pöydällä kaksikin kappaletta joten,....malta mielesi nainen!!! Ensin vanhat valmiiksi ja sitten vasta!

Hyvä tavaton!!

Täällä minä vaan puhun omista tekemisistäni! Ja kaikken tärkein ja rakkain omatekemä, neljä kappaletta, jää kokonaan mainitsematta! Antanette mukulat anteeks jos mutsi laittaa yhden kuvan teistä kaikista tähän blogiin. Yhden vaan. Jooko! Tän kerran!

Näihin luomuksiin olen sataprosenttisen tyytyväinen! Parempaan en olis pystyny, enkä pysty! Kaikki yhtä rakkaita. Ja yhtä hönöjä, luojan kiitos!!

Kaikenlaisia kausia.......

on ollut meneillään! Milloin massakausi (HAH! Ei MITÄÄN tekemistä urheilun kanssa!),kutomiskausi, virkkauskausi, quillingkausi, soutachekausi ja siemenhelmikausi. Joskus on iskenyt myös masennuskausi, kun aika ei tunnu riittävän millään kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Joku on pakko jättää välillä "huilaamaan", tällähetkellä se huilausvuorossa oleva tuntuu olevan massakausi. Massat lojuu kaapissa odottaen taas inspiksen iskua. Ja sitte on peli menetetty.

Tämän päivän olen tosissani käyttänyt kuvaamiseen. Omien tekemisieni. Kun vaan joku opettaisi kuvaamaan kunnolla, nyt se oli lähinnä räpsimistä sinne tänne, kunhan saan kaiken mahtumaan kuvaan niin hyvä se on! Pitäis varmaan sekin taito opetella. Kaikkea en millään ehtinyt kuvata, lähinnä korupuolelle meni sekin sessio. Kaikki muu odottakoon päivää parempaa.

Hampaan lisäksi poden alkavaa flunssaa. Aamulla nokka tukkeessa ja hutera olo, kyllä se tästä, hunajata vaan kehiin niin tauti lähtee.

Ja sitte niihin kuviin.......

Nämä kuuluvat selkeästi tällähetkellä vallalla olevaan soutache kauteen! Päässä soi monta ideaa mitä odottavat toteutumistaan. Ihana syksy kun toit tullessasi taas tämän käsillätekemisen hulluuden!

Ekat onnistuneet korviin!! Soutachenauhaa tietysti, mitälie helmiä laatkon pohjalta ja abalonesimpukka pisarat. Tykkään, tykkään.

Olipa kerran....korukauppa josta ostin kiinalaisen jaderiipuksen, ihan vaan sentakia että tykkäsin sen väreistä. Tarina jatkuu Intiassa josta ostin balihopeisia helmiä, ihan vaan sen takia että ne näyttivät ihanilta. Vihreät vuorijade helmet tilasin kauan sitten netistä, ihan vaan sen takia että niillä oli kiva nimi "mountain jade". Ja nyt ne kaikki ovat sulassa suvussa korvissa, kaulalla ja ranteessa. Sen pituinen se.

Miniälle kaulaan opaliittia, swaroja ja onyxiä.

Opaliitti näyttää auringonvalossa hunajan väriseltä, läpikuultavalta. Muuten sen värinä on maidonvalkoinen.

Kieputtelua! Tässä kohtaa taas sitä käämikuparia. Ja tietysti turkooseja lasihelmiä!

Hopealangasta ranteeseen ketju, on tällä mallilla nimikin - en vaan muista mikä! Hankalin ja ehkä kaikkein eniten aikaa vievä osuus oli lenkkien sahaaminen. Hermo, sormet ja kärsivällisyys olivat kovilla. Selvisin voittajana!

Intialaisia ametistihelmiä, eivät tasalaatuisia mutta käyvät kyllä mulle, ja hopealankaa.

Tämän ketjun ohjeen kanssa taistelin tosi pitkään kunnes keksin oman tavan tehdä se!!

Siemenhelmikausi pilkotaan pienempiin osiin ja saadaan tulokseksi intiaanikausi!

Joka jatkui........

...ja jatkui. Päättyäkseen joskus......tai ei päättyäkseen, huilaamaan pistin hetkeksi!













Kausia luetellessa jäi yksi kokonaan unholaan, nimittäin klipsukausi!

Tässä viimeisin valmistunut. Lankana on kirpparilta ostamani (4€) hervottoman kokoinen rulla jotain tekokuitu loimilankaa. Lanka on vahvaa, en saanut sitä vetämällä poikki, ja hiukan vahamaisen tuntuista. Hankala virkata, mutta siinä se nyt sitten kuitenkin on.


Nyt saa riittää tältä erää. Täytyy valmistautua työ yöhön lähtöön. Öisin on mukava tehdä töitä, ehtii fiilistellä mitä seuraavaksi tekis!

Vanhaa väkerrystä ja vähän uudempaakin!

Aikani kuluksi, ja unohtaakseni jyskyttävän säryn takahampaassa, kuvailin kotona olevia "väkerryksiä". Kaikenlaista sitä on tullut vuosien mittaan tehtyä. Oppia ikä kaikki, kaikkeen en ole tyytyväinen, mutta kuvasin niitä kuitenkin. Nyt on helppo katsoa mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

 Kuparilangasta kieputeltua, tyyliin unisieppari. Kuparilankaa olen kerännyt, Ville-pojan avustuksella, kaikenlaisista vehkeistä mitkä sisältävät käämin. Älkää unissannekaan uskoko että minä tietäisin mitkä niitä sisältää ja mitkä ei. Ville tietää!!

Siemenhelmiä, turkoosia ja kuparia. Minäkö muka tykkäisin turkoosista?!

Intiaani mallia! Värejä pitää elämässä olla. Vaikka sitten korvissa roikkumassa.....

.....tai ranteessa kaksin kappalein.

Valtava ikävä Intiaan. Isot pyöreät helmet Intiasta, meripihkaa, turkoosia ja korallia, kaikki muut oma tekemiä, pronssilangasta linkit. Pronssilanka saa menettämään hermot, sitä on todella hankala taivuttaa.

Ja ikävä senkun pahenee!! "Keskiöt"vanhasta vyöstä, jotain sekote metallia, "turkoosit", "korallit" ja "meripihka" petosta ja vilunkia - oma tekemiä Fimo massasta.

Soutachenauhaa ja kirpparilta ostetut , 3 €, kesäsandaalit. Tuunattu oman mielikuvituksen voimalla.

Leireilyä, hammassärkyä ja sienestystä!

Niin se meni sekin leiriviikko ja jäämme innolla odottelemaan seuraavaa! Hienoissa maisemissa, mukavien leiriläisten ja loistavan aikuisporukan kanssa on helppotehdä töitä. Ainoa miinus, iso sellainen, tuli leirin ajalta mulle itelleni. Keskiviikkoiltana iski infernaalinen hammassärky! Ajoittain ajattelin että sanon työkaverille, että vetää hampaan pois, tosta noin vaan! Tulin kuitenkin toisiin aaoksiin, koska en osannut paikallistaa mikä hammas se oikeastaan oli. Vasen puoli naamaa oli kivusta turtana, eikä selkeää kipukohtaa osannut sanoa. Onneksi puhelimet pelaa ja sain lähimpään apteekkiin tujut kipulääkkeet. Niistäkin huolimatta kipu oli järkyttävä perjantaihin saakka. Perjantaina kuulin välituomion hammaslääkäriltä "oireet viittaavat kolmoishermosärkyyn, mutta otetaan kuvat vielä että saatais eliminoitua hampaasta johtuva särky pois". KIITOS! Vai vielä sekin!
Hampilääkärin tuomion jälkeen takaisin leirille, pää suhisten kipulääkkeistä. Kumma kyllä sitä ihminen pystyy toimimaan, vaikka onkin hiukan pökerryksissä, kun on pakko. Loppujen lopuksi lääkkeet auttoi ja loppu leiri meni munkin osalta mallikkaasti sienimetsässä tallustellessa.

.

Tästä se lähtee, viis päivää työtä vuorotta! Rinkka valmiina matkaan.

Ja näissä maisemissa! Puhdas luonto, upea metsä, ihanat ilmat ja taivaallisen kauniit iltaruskot!

Ja mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään. Metsästä. Kaunista, ja syötävää.

Kissan viikset!

Blogi ei siis sulkeutunutkaan työrupeaman ajaksi! Oli pakko ottaa kone mukaan että saa "rapsat "kirjoitettua, työpaikan kone oli varattuna. Nyt valvon jo toista yötä infernaalisen hammassäryn kourissa. Voiko enää tästä huonommaksi muuttua? KYLLÄ VOI!! Huomenna on lähtö hammaslääkäriin, ajatuskin siitä saa hikihelmet ylähuuleen! Naurakoon ken tahtoo mutta minä kammoan moista paikkaa oikeen tosissaan. Olen nuorempana käynyt kaikki tarkastukset ja muut niin, niinkuin on pitänyt. Nyt on tullut muutama vuosi sitten stoppi!
Jo pelkkä oven avaus siihen kidutuskammioon on mulle suunnaton ponnistus. Sydän hakkaa kun lampaan saparo, jalat menee veteläksi ja pyörryttää, oksennus pyrkii kurkkuun. Olen miettinyt asiaa ja koittanut järjellä ajatella, tyyliin "pikku lapsetkin käyvät", mutta mikään ei auta! Onneksi löysin ihanan hammaslääkärin, joka otti tosissaan tämän kammoni. Hän selitti ettei järjellä ole pelon kanssa mitään tekemistä, jos pelko yltyy kammoon saakka niin sitä ei pysty itselle selvittämään, ja piste siihen! Olen aivan samaa mieltä. Huomenna kuitenkin joudun menemään sinne yllättäen ja totaalisen valmistautumattomana, lue: ilman esilääkitystä. Saas nähdä saanko oven auki, vai karkaanko jo siinä kohtaa. Sormet ristiin!!

Tässä valvoskellessa tyhjensin kameran tänne koneelle. Kaikenlaista on taas tullu tehtyä. Vitsi kun voiskin tehdä vaan sitä mitä haluaa ja mistä tykkää!

Vaikka syyskuussa jo joulukortteja........tai Intiaan ikävöidessä koruja kaulaan.......

........tai keloja mittaamaan hurjaa nopeutta kiitävää aikaa!

Saiski tehdä! Sitä mitä haluaa!

Ja sitten.....
niitä kuvia. Katsotaan miten onnistun taas pitkän ajan jälkeen. Suokaa anteeksi jos ne näyttävät jollainlailla "hämäriltä", muistelen, muistelen....

Jaahas, ai näin....No, olkoon nyt sitte näin. Siis "härpäkelaukkuja". Niitä on tullut nyt kesän aikana väännettyä. Kaikki ystävät, kaverit, tutut, tuttujen tutut ja muutama tuiki tuntematonkin on valjastettu "härpäke"rumbaan. Tällähetkellä taitaa kotona olla muovikassillinen, erivärisiä ja eri mallisia. Miten niitä voikin olla niin montaa eri mallia?? Virkkaaminen on helppoa, pikku juttu, mutta kun siihen liittää metallisen osan, ei se enää käykkään niin niinkuin Strömsössä. Aikaa vaatii, hermoja tietysti, ja suhteellisen kovat näpit. Nyt on valmista. Tyytyväinenkin olen. Jotain pitää olla käsillä ettei elämä menis pelkäksi telkkarin katseluksi. Ilokseni. Omaksi ilokseni.

Ja pieniä helmiä. Niitäkin on ollut pakko pujotella. Iloisen värisiä, ne tekevät tekijästäänkin iloisen.

Silti. Kaikkein iloisimmaksi, ja kiitollisimmaksi, tekevät nämä kaksi veitikkaa!! Kiitos pojat, näistä kahdesta "elämän juuresta"!

Ja nyt.... blogi sulkeutuu viideksi päiväksi. Työtä vuorotta viisi päivää. Koetetaan kestää!