Väriä elämään: Kissan viikset!

Blogi ei siis sulkeutunutkaan työrupeaman ajaksi! Oli pakko ottaa kone mukaan että saa "rapsat "kirjoitettua, työpaikan kone oli varattuna. Nyt valvon jo toista yötä infernaalisen hammassäryn kourissa. Voiko enää tästä huonommaksi muuttua? KYLLÄ VOI!! Huomenna on lähtö hammaslääkäriin, ajatuskin siitä saa hikihelmet ylähuuleen! Naurakoon ken tahtoo mutta minä kammoan moista paikkaa oikeen tosissaan. Olen nuorempana käynyt kaikki tarkastukset ja muut niin, niinkuin on pitänyt. Nyt on tullut muutama vuosi sitten stoppi!
Jo pelkkä oven avaus siihen kidutuskammioon on mulle suunnaton ponnistus. Sydän hakkaa kun lampaan saparo, jalat menee veteläksi ja pyörryttää, oksennus pyrkii kurkkuun. Olen miettinyt asiaa ja koittanut järjellä ajatella, tyyliin "pikku lapsetkin käyvät", mutta mikään ei auta! Onneksi löysin ihanan hammaslääkärin, joka otti tosissaan tämän kammoni. Hän selitti ettei järjellä ole pelon kanssa mitään tekemistä, jos pelko yltyy kammoon saakka niin sitä ei pysty itselle selvittämään, ja piste siihen! Olen aivan samaa mieltä. Huomenna kuitenkin joudun menemään sinne yllättäen ja totaalisen valmistautumattomana, lue: ilman esilääkitystä. Saas nähdä saanko oven auki, vai karkaanko jo siinä kohtaa. Sormet ristiin!!

Tässä valvoskellessa tyhjensin kameran tänne koneelle. Kaikenlaista on taas tullu tehtyä. Vitsi kun voiskin tehdä vaan sitä mitä haluaa ja mistä tykkää!