Pakkasen puremaa.

Pakkasia odotellessa on mennyt muutama päivä niin etten ole huomannutkaan. Tosin minuun iski siivousvimma, jonka ainkana en ehtinyt mitään muuta tehdäkkään. Koko huusholli on nyt koluttu läpi, melkein kaikkia kaappeja myöden. Kaksi päivää siinä meni, vapaapäivät tietty, mutta nyt olen taas kerran tyytyväinen itseeni. Painelin huonekaluvalssia raivon vallassa ja hiki senkun virtasi! Lapset kävivät yhdessä ja erikseen, mutta vierailut jäivät lyhyehköiksi, johtunee imurista joka vaani uhkaavasti sisäänastujia olohuoneen lattialla. Tytär valitteli ettei löydä mistään mitään kun kaikki paikat on järjestetty, ei silti - minäkin etsiskelin tavaroita joita olen monena päivänä löytänyt joistain määrätyistä paikoista ja nyt niitä ei löydy mistään. Pieni hallittu kaaos elämässä ja huushollissa on minun elämääni, silloin tuntuu että kaikki on kohdallaan. Olin ihan tuskissani, kun massatöissä käyttämäni palettiveitsi ei ollutkaan enää siinä missä piti, löysin sen purkista jossa sen KUULUISI olla silloin kun se ei ole käytössä. Illalla sytytin kynttilöitä runsain mitoin joka puolelle, ja nautiskelin siististä ja puhtaasta kodistani. Sain vielä pikkusiskoni pikavierailulle, oli lähdössä etelän lämpöön ja poikkesi matkalla mun luona, joten nautinto oli täydellinen.
Nyt odottelen töihinlähtöä. Ei vaan  millään saa käännettyä aivotoimintaa sille taajuudelle! Hain jo apua eteisessä nököttävältä agaati norsulta jonka ostin Intiasta. Myyjä kertoi selvällä suomenkielellä "sinä katso norsu, norsu katso sinua ja sitte kaikki on hyvin!" Ei auta, motivaatio on nollissa. Tiedän kyllä kokemuksesta, että se motivaatio löytyy viimeistään silloin kun istuu bussissa ja on jo menossa työpaikalle, tämä odotteluvaiheen huvittamattomuus vaan tympii!!
Viimeyönä on sitten se pakkanen jo vieraillut. Nurmikot ja puiden oksat ovat ohuessa kuurassa. Nyt odotellaan sitä ensilunta!

Sanoin itselleni PIRISTY! Musta massa ja siihen hiukan väriä sekaan, aaah! Puuhelmiäkin hiukan. Piristyin!

Laiskan päivän viettoa!

Pimeää, synkkää, harmaata! Ei tehnyt aamulla mieli nousta sängystä ollenkaan. Vedin peittoa tiukemmin ympärilleni ja koetin nipistää silmät väkisin kiinni! HAH! Uni ei enää tullut. Päätin viettää päivän etten tekisi mitään järjellistä. Onnistuin!

Kaikenkaikkiaan päivä on siis mennyt mukavasti. Olen löhöillyt luvallisesti, annoin itse itselleni luvan, ja ihmetellyt miten sitä ihminen pystyy elämään, kun ei valoa ulkona ole ollenkaan. Aamulla näytti hyvältä, aurinko nousi kauniina pilvien takaa mutta sitten se hävisi! Mihin se meni??

Helmieni kanssa olen kyllä temppuillut taas, normaalia mulle, ja nyt niitä on sohvalla levällään riemunkirjava joukko. Johtuneeko Intian matkasta, vai mistä, mutta nyt on meneillään turkoosi,korallinpunainen, meripihkan keltainen ja hopeinen vaihe! Piristää kummasti muuten niin synkkää päivää kun levittelee kauniita värejä eteensä.

Tästä kuulin kommentteja: Primitiivistä, banaaneja, "ai ku kiva ahrikkalainen". No, massa "banaaneja" ja puuta. Syötäväksi kelpaamaton!

Edellisen Intian matkan jälkeisissä tunnelmissa tein tämän. Helmet massaa, välissä hopeoituja putkihelmiä sekä  Tiibetin markkinoilta ostamiani hopeisia helmihattuja ja suuri hopeinen helmi keskellä.

Ryökäle kun en osaa ottaa kuvia joissa värit olisivat oikein! Näistä helmistä tykkään kovasti. Väreinä violetti, musta, harmaa ja valkoinen. Välihelminä pyöreitä ametisti helmiä korviksissa pisaranmuotoiset ametistit. Helmet on liitetty ketjuksi hopealangalla.

Nyt nautin pimeästä illasta, nostan jalat pöydälle enkä vastaa puhelimeen! Jospa katsois jonkun sniif leffan! Ai, eihän sohvalle mahdu!!

Matkailu avartaa!

Viikon lomareissun jälkeen on mieli hieman haikea. Lomaa olisi voinut jatkaa, valitettavasti se ei tälläkertaa onnistunut. Matkakohteena oli jo neljättä kertaa Intia ja siellä Goa. Matkaseurana kolme nuorta (poika ja kaksi tyttöä), kaksi omaa ja yksi "melkein oma". Omani olivat jo kerran aikaisemmin Goalla käyneet, mutta tämä "melkein oma" oli mukana ensimmäistä kertaa. Hiukan jännitin miten hän Intian kokee, mielestäni Intia on maa josta joko tykkää hullunlailla (niinkuin minä) tai sitten ei tykkää ollenkaan, välimuotoa ei ole. Turhaan jännitin, nyt maailmassa on yksi Intiasta hullaantunut lisää. Uutta matkaa nuoret suunnittelivat jo paikan päällä. Aikataulukin taisi jo tulla selväksi! Nyt vaan rahaa säästämään!!

Kuvia tuli otettua kahdella kameralla kaikenkaikkiaan noin 700! Tytöt kuvasivat kilpaa kaikenmaailman kulkukoiria "kun ne on niin sööttejä", ja poika "taidekuvia" siskostaan ja tyttöystävästään, sekä Fanta-pulloista ja Kinfisher vesipulloista! Taivaan kiitos niitä voi poistella!! Nyt voi vaan sanoa "Näkemiin Goa! Vuoden päästä tavataan!" I hope!!

Sen lisäksi, että olen korviani myöden rakastunut Intiaan, elämistäni häiritsee kaikenlainen hulluus. Milloin hullaannun kirjoittamaan vihko tolkulla kaikenlaisia juttuja, milloin kudon hullunlailla. Viimeiset vuodet olen väkertänyt koruja. Koruilu alkoi ostamistani riemunkirjavista lasi- ja puolijalokivihelmistä, muutama vuosi sitten "löysin" polymerimassan! Nyt väkertelen helmeni itse ja kokoan niistä mieleisiäni kaula- ja rannekoruja. Settiin kuuluu tietysti myös korvakoruja. Massa on aivan ihana materiaali, sekoittelemalla eri värejä saa aikaan mitä mielikuvituksellisimpia kuvioita ja uusia värejä. Vielä kun mukaan heittää muutamia kivihelmiä on lopputulos, ainakin omasta mielestäni, vaivan arvoinen. Intian matkalta tarttui mukaan mm. labradoriitti- ja ametistihelmiä, ai niin ja tietysti jo muutaman edellisen kerran kuolaamiani hopeisia tiibetin helmiä sekä nepalilaisia meripihkahelmiä.

Tässä kaulakorussa on käytetty polymerimassaa ja pieniä hematiitti siemenhelmiä.  Alla oleva on kokonaan massaa, välissä pienet puiset välihelmet.