Kavereita!

Raskaan työpäivän jälkeen on mukava istuskella ja naureskella näitä mun pikku ukkoja, on siellä yks naispuolinenkin, ja ajatella mitä kaikkea ne kertoo!! Ny muksut varmaan laittaa minut hoitoon!!

Rauha lähdössä kauppareissulle. Taavi, iloisena poikana, pyrkii tietysti mukaan!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korholan talon kotitontut Juuso ja Jooseppi odottelevat jo kylvöaikaa ja peltotöitä.

Hissu on ollut saunan lämmityksessä. Taitaa olla niin että puupinossa on ollut joulusahti pullo piilossa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja tähän on taas tultu!

Kylmiä vapaapäiviä vietellessä on taas iskenyt tekemisen riemu! Kaivelin evakkoreissulla tekemiäni helmiä esiin ja koko päivä melkein vierähti niitä kuvatessa. Se onkin vaikea taito! Kuvaus. Jossain kohdissa aurinko pilkisti väärässä kohtaa esiin, jossain tausta oli liian musta, joskus taas salamasta jäi läikkä jne. Hitto kun en osaa sitä! No, kuvia tuli otettua ja tuloksia tipahtelee tänne aika ajoin.

Illalla telkkarin ääressä istuskellessa pamahti mieleen pussillinen neulahuovutettuja palleroita! Aloin ommella niitä yhteen ja tulos on nyt tässä! En tiedä mikä siitä tulee, matoksi asti...no, hommaa on, seinälle...hommaa siinäkin. Katellaan nyt.

Ja tästä pääsemmekin seuraavaan hulluuteen! Koruiluun! Kuvia tulee.....

....vinossa....

....kenossa...

.....kädessä...

..

TÄÄLLÄ TAAS!
Kotona. Hyvä oli olla evakossakin mutta ei se kotia voita! Remontti on valmis, viimeiset pikku korjauksetkin tehty ja nyt on kylppäri kun koru. Söpö.
Koruista puheenollen, evakossa tuli tehtyä enimmäkseen uusi helmiä, muutaman kaulakorun ja rannekorun väkersin valmiiksi asti. Katotaan josko kuvia ilmaantuu jossain vaiheessa. Uusin hulluus iski! Etsin varastoistani huovutus villat esille ja taas jäin koukkuun. Olen kyllä niitä ennenkin pyöritellyt käsissäni, mutta siitä on jo jokunen vuosi. Nyt on taas sormet reikiä täynnä, kun pistelee terävällä neulalla villaa eikä muista että se menee hujauksessa läpi villaköntistä. Parvekkeella on jos jonkin värisiä villoja levällään ja odotan taas aurinkoisia kelejä että pääsisin sinne istumaan ja "tikuttamaan", nyt on niin kylmä ettei siellä tarkene. Täytyy tyytyä vajoamaan peitto korvilla sohvan uumeniin. Ainakin pysyy lämpimänä.
Ai niin! Intian matkakin on varattuna!!  Kolmen ihanan nuoren kanssa ois taas tarkoitus lähteä matkaan. Ollaan joulu ja uusivuosi jossain ihan muualla kun Suomessa! Ihana ajatus. Vatsassa kipristelee jo pelkkä ajatuskin. Miljan kanssa meillä on kauaskantoisia suunnitelmia kartuttaa matkakassaa. Milja kutoo niin että puikot soi ja minä väkertelen kaikenlaista muuta. Peukkuja vaan pystyyn että kaikki menee niin niinkuin on suunniteltu!! Ville parka joutuu uuden autonsa kanssa lujille kun kuskailee meitä pitkin syksyä millon minnekkin myyjäisiin!

Laitanpa muutaman kuvan "tikutuksistani". Huomatkaa, juhannuskaan ei ole vielä ollut ja minä jo "tonttuilen"!

Meikein koko perhe koolla! Pakoilevat huushollissa riehuvaa siivousta sohvan nurkassa mokomat!

Väsymys iski! Nautinnollinen asento ja silmät kiinni kirjahyllyn päällä!

Evakkoon!!!!!

Niin sitä joutuu evakon tytär itsekkin evakkoon, ei auta mikään. Putkiremontti riehuu jo talossa ja porat soi aamusta lähtien! Täytyyhän se tietysti tehdä, ei siinä mitään, mut kun joutuu kotoaan mieron tielle! Siitä en kyllä tykkää. Pitäis laittaa kaikki peittoon ja teipata kaappien ovet, sitte vielä miettiä mitä kaikkea kahden kuukauden aikana tulen tarviimaan. Pääseehän täällä kyllä käymään, jos jotain elintärkeää jää ottamatta mukaan. Niinku esimerkiks helmet...ja massat...ja työkalut...ja hopealangat. Ja tietysti sitte vielä niitä valmiita koruja, asessorit, jos vaikka humpalle lähtee joku  ilta. Voi veljet! Rassaa pientä päätä, rassaa.

Ja nyt tietysti, kun ei enää kannata massojakaan levitellä mihinkään, niin pää suorastaan soi ideoita! Miten ihmeellä saan itseni pidettyä sunnuntaihin ennekun otan massapaketit esiin? Siinäpä pulma. Täytynee vaan tyytyä piirtelemään malleja vihkoon ja odottaa rauhassa. Niinhän ne sanoo että hiljaa hyvä tulee. Saas nähdä.

Sisko-kultakin se sitten otti ja hurahti seurustelemaan. Olen tietysti ylen tyytyväinen että ovat ihmiset onnellisia! Toki. Kateus se vaan on mikä puhuu!! Ja Ville ja Miljakin kulkee käsikädessä typerästi toisilleen hymyillen! Samoin Tiina ja Miska! Ja Tuomas ja Jenni! Ja Lassi ja Nea! Voi yäk tätä onnea! Kevättä rinnassa jokaisella sanoisin. Ajatella, mulla on niin isot lapset että kaikki jo seurustelee! Ei uskois, iteki olen vasta kolmissakymmenissä!! HAH HAH HAA!!! Vai vielä. No, sielu ainakin käy vielä rippikoulua, ja se on hyvä niin, sano äiti aina. Ihanaahan se on että ovat toisensa löytäneet. Tykkään joka ikisestä ihan hulluna.

Näistäkin minä tykkään. Turkoosi on yksi mun suosikkiväreistä. Isot helmet on onttoja joten koru on kevyt kaulassa. Välihelmet on vaaleansinisiä lasisia siemenhelmiä. Kaikki pujotettuna koruvaijeriin.

Kauniita naisia ja komeita miehiä!

Voi jeeee! Nyt on sitte vanhojen tanssit nähty ja laivareissu heitetty! Taivahan talikynttilät miten kauniita nuoria naisia ja komeita nuoria miehiä siellä näkyikään! Mistä niitä oikein tulee?? Tanssit oli hyvin harjoiteltu ja kuviot meni niin nappiin kun vaan mennä voi! Jos nyt joitain pikku kömmähdyksiä tuli niin niitä ei nähnyt kukaan. Oli ilo katsella ! Pikkusiskon huokaus " mitä! Onks meijen Ville tosissaan noin komee?" kertoi kaiken! Miljakin liiteli pitkässä ihanassa hameessaan kun mikäkin paratiisin perhonen!! Sain sitä minäkin tanssia frakki pukuisen nuoren miehen käsivarsilla!! Karvat nousi pystyyn kun käsky kävi, ja yksi elämäni kohokohdista tuli siihen paikaan!! Olinpa niiiiin ylpee äiti  monien ylpeiden äitien joukossa. Kiitos Ville. Ja kiitos Miljalle kanssa. Olitte kaunis pari!!

Lennossa ja tukka putkella paineltiin sitte laivalle jatkamaan! HUH! Muoti muuttui kun iskusta ja hameet lyheli toista metriä! Enpä tiedä, vanha olen, mutta kyllä sitä oli siellä tansseissa kivempi katsella, muotia meinaan. Tytöt on kauniita, on niillä päällä mitä hyvänsä, mutta täytyy sanoa että henkeäni pidättelin muutaman hameenhelman nähtyäni. Oli ne niin lyhyitä. Tarkoitus on kai näyttää pitkää kaunista säärtä mahdollisimman pitkälti, ja jos kerran säärtä on niin miksei näyttäisi, mutta rajansa kaikella. En oikein usko että nuorten miesten mielenrauhaa kauheasti sekoittaa hame, josta ei tiedä onko se edes hame vai pitkä T-paita. Ainakaan positiivisessa mielessä. Ja siihen päälle huimat korkkarit ja kaatokänni!! No niin, saarnat sikseen! Hyvä mieli jäi risteilystä. Mun "vahdittavat" olivat siistejä, mukavia ja hyväkäytöksisiä nuoria miehiä, tyttöjäkin näkyi hytissä aika ajoin, tyttöystäviä ja oman luokan tyttöjä,  kaikki osasivat käyttäytyä kauniisti. Kiitokset heille mukavasti sujuneesta matkasta.

Niinkuin pojat laivamatkalla totesivat "nyt on sitte tanssit tanssittu". Uutta odotellessa mennään kohti kevättä. Aurinko paistaa ja porat soi! Evakkoreissu edessä. Ensi viikolla on alettava tyhjentämään keittiötä, eteistä ja olohuonetta että pääsevät pienet keltakypäräiset miehet huushollia remontoimaan!!

Yövuoron jälkeisiä tunnelmia!

Väsyttää niin vietävästi, pää käy silti taas täysillä! Nukkumaan ei kannata vielä käydä - siitä ei kuitenkaan tule mitään. Putkiremontti talossa, joten ääntä piisaa. Omiksi tarpeiksi. Porataan, ja sahataan, ja kilkutellaan muuten vaan niin, että tuntuu kun mun sängyn allakin ois joku keltakypäräinen mies pora kädessä! Kahden viikon päästä on lähdettävä pariksi kuukaudeksi evakkoon omasta kotoa! Järkyttävää!!

Viime yö meni töissä nenää niistäessä, ja nyt hirvittää mitä tuleman pitää. Viikonloppuna pitäis lähteä noiden "ipanoiden" valvojaksi laivaristeylylle "vanhoja" vahtimaan. Perjantaina menen katsomaan miten ne tanssii!!! Ja miten hienoja ne on. Itku siinä varmaan tulee!

Veivauksiakin olen harrastanut raivolla! Vihkoon lisääntyy tasaiseen tahtiin kaikenlaisia piirroksia, toteutan niitä sitten kunhan pääsen sinne evakko paikkaan.

Hopealankaa kieputeltuna lilan väristen helmien 

 ympärille. Kivasti keikkuu korvissa!

Makeanveden helmiä kolmessa värissä, hopealanka linkit välissä.

Ja massaakin on väännetty! Ihanan nahan väristä johon sekoitin kuparia ja lehti kultaa. Massapaketissa luki värinä terrakotta, no, kai se sitte sitä on. Ostin sen Pietarista viime syksynä.

Massaa ja herkullisen värisiä lasihelmiä! Made by my son!! Tosin tuon riipuksen olen tehnyt itse mutta loppusilauksen antoi Tuomas. Kiitos poika, käteväkin olet!

 

 

Veivausta ja visioita!

Tästä se lähtee! Kevät. Ihanaa. Nyt se ei vielä missään muualla näy, eikä tunnu, kun korvien välissä. Kohinoita on! Edellistä juttua ei ehdi toteuttaa kun jo seuraavaa pitäisi päästä kokeilemaan! Tällasia nää mun keväät on olleet jo monta vuotta. Nyt olen ottanut tavaksi kirjoittaa, tai piirtää, ylös kaikki totauttamis kelpoiset ajatukset, välillä kaikkia ei edes pysty toteuttamaan meikäläisen taidoilla. Vihkossa alkaa olla jo vaikka mitä, innolla odottelen taas yhden vision loppuun saattamista että pääsen käsiksi seuraavaan.

 Ai että minkä vision? No, olen taas pitkästäaikaa pistänyt näppini hopealankaan ja sen kieputtamiseen. Kieputtaminen on ehkä väärä, ei virallinen, nimitys tekniikalle jolla olen viime viikot koruja vääntänyt. Ja niitä kieputus malleja on ne visiot joita öisinkin pamahtaa pieneen päähän!!

Kas tässä! Veivattu on niin vietävästi! Kuparilankaa, kahta eri paksuutta ja öljyn värisiä (HAH! en osaa paremmin kuvailla) pieniä siemenhelmiä. Koukut väänsin itse koska valmiita ei sillähetkellä ollut. Laitan paremmat kunhan käyn ostoksilla, ajatuksen kanssa!
Kuparilanka tuntuu kädessä jotenkin notkeammalta kuin hopealanka, tiedä sitten kuvittelenko vaan. Näitä on kiva tehdä ja vaan taivas on kattona!

Ja selvennykseksi lähetetäköön  kuva meikäläisen FIMOTREESTÄ! Eikä tässä vielä kaikki!

Hopealankaakin on kieputeltu ja veivattu.Väriksi pistin ametistin värisiä ja liiloja lasihelmiä ja pisaroita.

Kuparilankaa ja krysokollahelmiä. Tykkään noista pienistä vihreistä helmistä erityisesti ,koska ne ei ole tasavärisiä, vaan väri vaihtelee melkein mustasta kauniin vihreään.

Tässä sitten hopealankaa taas ja Intian tuliaisina tuotuja labradoriittihelmiä. Helmet vaihtavat valon suunnan mukaan väriä, välillä niissä kuultaa kainis sininen välillä vihreä. Harjoittelen vielä noita herringbone kieputuksia !!

Ja seuraavaksi alankin suunnitella sivujen uudistamista! Miljalla on niiin kadehdittavan hienot! Tulis vaan Ville ja Milja käymään että saataisiin taas yhdessä retostella aikaan saannoksillamme! VIIIIIILLLLEEEEE TUUUU AUUTTTAAAAN ÄÄÄÄIIIITTTIII !!!!

Voiks sää olla!?!

Oikeesti! Kuka kaipaa töitä? Töitä, jossa saa venyttää pinnaa katkeamispisteeseen ja vielä vähän sen ylikin? Töitä, jossa HARVOIN saa positiivista palautetta asiakkailtaan? Töitä, jotka tulee uniin painajaisina? Töitä, jossa asiakkaan jokatoinen sana alkaa veellä? Töitä, jossa välillä tuntuu ettei ole mitään järkeä? Kuka sitä oikeesti kaipaa?! Jos noin järjellä ajattelee asiaa. Hullun hommaa. Mut kuitenki minä tykkään. Hullun hommasta. Joskus vaan tulee mieleen, että tätäkö varten oikeesti olen kouluja käynyt yhden ihmisiän?  No, mietitäänpä asiaa hetkinen. Kai tääkin olotila taas huomiseen aamuun mennessä on ohi. Toivottavasti.
Rankka päivä taas töissä, ja sen huomaa. Unta on turha odottaakaan ennen klo 01, sänkyyn ei kannata mennä pyöriskelemään. Turhaa touhua. Parempi vaan istua tässä ja antaa höyryn laskeutua päästä. Taidan vääntää muutamat helmet taas hopealankaan. Se jos mikä on terapeuttista.

Siis tuohon otsikkoon. Voiks sää olla?! Tosissas työn suhteen. Mää en. En tänään.


Piristän itseäni! Massaa, ametisteja ja hopealankaa.
 Tehty rankan päivän jälkeen. Tämäkin.

UUTTA VUOTTA IHMISET!

Uusi vuosi on sitten alkanut. Vanha meni niin vikkelästi ohi ettei sitä oikeastaan ehtinyt kunnolla viettääkään. Joulu sujahti työn merkeissä, ja synttärit, uuden vuoden viettokin tapahtui enemmän tai vähemmän työpaikalla. Tälläkertaa näin. Uuden vuoden aattona seisoskelin keittiön ikunassa ja katselin ehkä elämäni komeinta ilotulitusta, valtava määrä suuria valokukkasia valaisi taivasta n. 20 min. ajan. Mistä sitä rahaa ihmisillä riittääkin ampua taivaalle? Kysyn vaan. Onhan niitä kyllä hullumpiakin rahan hävittämiskeinoja, ei silti. Ja kun kerran juhlitaan, niin juhlitaan sitten komiasti!

Viestejä pukkasi taas klo 24 niin etten edelliseen ehtinyt vastata kun jo seuraava pamahti kännykkään. Kiitos vaan kaikki ystävät jotka muistitte. Harmittaa taas niin vietävästi kun syksyllä varas vei kännykän ja numeroita hävisi samantien. Osan olen jo saanut takaisin, mutta suuri osa on hukassa, piru vieköön kaikki varkaat!

Ja luntakin oli hetken aikaa hiukan. Ihana juttu. Oli. Nyt sataa taas vettä ja maailma näyttää surkeelta. Voisko toi Pääluottamusmies antaa sitä lunta nyt vaan tulla, edes muutaman sentin, niin olis ainakin valoisampaa.

Tiina-tyttö sitä on viettänyt joululomaansa maailmalla ja torstaina saadaan tyttö kotiin. Ihanaa. Onkin jo ollut ikävä sitä heinäsirkkaa! Ei ole kukaan käynyt höpöttelemässä ja kiekumassa kuinka KAIKKI KAVERIT ON HYLJÄNNEET, tai MITEN JOKU VOI OLLA NIIN TYHMÄ. Poikia olen kyllä nähnyt tasaisin väliajoin, tai ainakin ovat soitelleet, mutta on se kiva hölistä "tyttöjen kesken" välillä. Saapa nähdä miten kauan sitä joutuu valvomaan ja kuuntelemaan miten ihanaa oli lomalla! Todennäköisesti menee aamupuolelle!!

Koruiluakin olen taas harrastanut. Intian reissun jälkeen olen käynyt silittelemässä noita sieltä tuomiani helmiä ja tänään aloitin niiden työstämisen. Sormenpäät on kipeänä ja pieniä pisteitä täynnä, kun hopealanka pamahtaa aina katkaistessa sormeen. Valmiiksi en niitä vielä saanut, korvikset on kyllä valmiit mutta kaula- ja rannekoru puolitiessään. Jospa saisin joltain (lue : Miljalta) kameraa lainaksi niin saisin kuvia otettua kunhan ne valmistuu. Sisko-kultakin toi Teneriffalta tiikerinsilmä-helmiä ja pyysi niistä tekemään itselleen korun. No, niitä oli senverran että tein niistä koko setin: kaulaan, ranteeseen ja korviin. Itselläni oli joitain pienempiä tiikerinsilmiä joten lisäilin niitä väliin ja a`vot! Niistäkin kuvia myöhemmin.

Milja on uudistanut sivunsa! Mokoma! Nyt ne on niiiiin hienot. Kyllä ne nuoret kaikkee osaa ....ja kaikeen pystyy. Hymistelin itsekseni kun niitä lueskelin! Hyvä tyttö!!

Nyt on pakko painua peiton alle. Huomenna töihin ja töiden jälkeen taas helmien kimppuun!

Tässä yksi jo aiemmin tekemäni koru johon olen aikaste tyytyväinen. Käytin ensimmäistä kertaa elämässäni hopealankaa jota "kieputtelin". Nuo sateenkaari agaatit on niin syötävän ihania!! Tykkään, tykkään.