Oikeesti! Kuka kaipaa töitä? Töitä, jossa saa venyttää pinnaa katkeamispisteeseen ja vielä vähän sen ylikin? Töitä, jossa HARVOIN saa positiivista palautetta asiakkailtaan? Töitä, jotka tulee uniin painajaisina? Töitä, jossa asiakkaan jokatoinen sana alkaa veellä? Töitä, jossa välillä tuntuu ettei ole mitään järkeä? Kuka sitä oikeesti kaipaa?! Jos noin järjellä ajattelee asiaa. Hullun hommaa. Mut kuitenki minä tykkään. Hullun hommasta. Joskus vaan tulee mieleen, että tätäkö varten oikeesti olen kouluja käynyt yhden ihmisiän? No, mietitäänpä asiaa hetkinen. Kai tääkin olotila taas huomiseen aamuun mennessä on ohi. Toivottavasti.
Rankka päivä taas töissä, ja sen huomaa. Unta on turha odottaakaan ennen klo 01, sänkyyn ei kannata mennä pyöriskelemään. Turhaa touhua. Parempi vaan istua tässä ja antaa höyryn laskeutua päästä. Taidan vääntää muutamat helmet taas hopealankaan. Se jos mikä on terapeuttista.
Siis tuohon otsikkoon. Voiks sää olla?! Tosissas työn suhteen. Mää en. En tänään.
Piristän itseäni! Massaa, ametisteja ja hopealankaa.
Tehty rankan päivän jälkeen. Tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti