keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Voiks sää olla!?!

Oikeesti! Kuka kaipaa töitä? Töitä, jossa saa venyttää pinnaa katkeamispisteeseen ja vielä vähän sen ylikin? Töitä, jossa HARVOIN saa positiivista palautetta asiakkailtaan? Töitä, jotka tulee uniin painajaisina? Töitä, jossa asiakkaan jokatoinen sana alkaa veellä? Töitä, jossa välillä tuntuu ettei ole mitään järkeä? Kuka sitä oikeesti kaipaa?! Jos noin järjellä ajattelee asiaa. Hullun hommaa. Mut kuitenki minä tykkään. Hullun hommasta. Joskus vaan tulee mieleen, että tätäkö varten oikeesti olen kouluja käynyt yhden ihmisiän?  No, mietitäänpä asiaa hetkinen. Kai tääkin olotila taas huomiseen aamuun mennessä on ohi. Toivottavasti.
Rankka päivä taas töissä, ja sen huomaa. Unta on turha odottaakaan ennen klo 01, sänkyyn ei kannata mennä pyöriskelemään. Turhaa touhua. Parempi vaan istua tässä ja antaa höyryn laskeutua päästä. Taidan vääntää muutamat helmet taas hopealankaan. Se jos mikä on terapeuttista.

Siis tuohon otsikkoon. Voiks sää olla?! Tosissas työn suhteen. Mää en. En tänään.


Piristän itseäni! Massaa, ametisteja ja hopealankaa.
 Tehty rankan päivän jälkeen. Tämäkin.

tiistai 3. tammikuuta 2012

UUTTA VUOTTA IHMISET!

Uusi vuosi on sitten alkanut. Vanha meni niin vikkelästi ohi ettei sitä oikeastaan ehtinyt kunnolla viettääkään. Joulu sujahti työn merkeissä, ja synttärit, uuden vuoden viettokin tapahtui enemmän tai vähemmän työpaikalla. Tälläkertaa näin. Uuden vuoden aattona seisoskelin keittiön ikunassa ja katselin ehkä elämäni komeinta ilotulitusta, valtava määrä suuria valokukkasia valaisi taivasta n. 20 min. ajan. Mistä sitä rahaa ihmisillä riittääkin ampua taivaalle? Kysyn vaan. Onhan niitä kyllä hullumpiakin rahan hävittämiskeinoja, ei silti. Ja kun kerran juhlitaan, niin juhlitaan sitten komiasti!

Viestejä pukkasi taas klo 24 niin etten edelliseen ehtinyt vastata kun jo seuraava pamahti kännykkään. Kiitos vaan kaikki ystävät jotka muistitte. Harmittaa taas niin vietävästi kun syksyllä varas vei kännykän ja numeroita hävisi samantien. Osan olen jo saanut takaisin, mutta suuri osa on hukassa, piru vieköön kaikki varkaat!

Ja luntakin oli hetken aikaa hiukan. Ihana juttu. Oli. Nyt sataa taas vettä ja maailma näyttää surkeelta. Voisko toi Pääluottamusmies antaa sitä lunta nyt vaan tulla, edes muutaman sentin, niin olis ainakin valoisampaa.

Tiina-tyttö sitä on viettänyt joululomaansa maailmalla ja torstaina saadaan tyttö kotiin. Ihanaa. Onkin jo ollut ikävä sitä heinäsirkkaa! Ei ole kukaan käynyt höpöttelemässä ja kiekumassa kuinka KAIKKI KAVERIT ON HYLJÄNNEET, tai MITEN JOKU VOI OLLA NIIN TYHMÄ. Poikia olen kyllä nähnyt tasaisin väliajoin, tai ainakin ovat soitelleet, mutta on se kiva hölistä "tyttöjen kesken" välillä. Saapa nähdä miten kauan sitä joutuu valvomaan ja kuuntelemaan miten ihanaa oli lomalla! Todennäköisesti menee aamupuolelle!!

Koruiluakin olen taas harrastanut. Intian reissun jälkeen olen käynyt silittelemässä noita sieltä tuomiani helmiä ja tänään aloitin niiden työstämisen. Sormenpäät on kipeänä ja pieniä pisteitä täynnä, kun hopealanka pamahtaa aina katkaistessa sormeen. Valmiiksi en niitä vielä saanut, korvikset on kyllä valmiit mutta kaula- ja rannekoru puolitiessään. Jospa saisin joltain (lue : Miljalta) kameraa lainaksi niin saisin kuvia otettua kunhan ne valmistuu. Sisko-kultakin toi Teneriffalta tiikerinsilmä-helmiä ja pyysi niistä tekemään itselleen korun. No, niitä oli senverran että tein niistä koko setin: kaulaan, ranteeseen ja korviin. Itselläni oli joitain pienempiä tiikerinsilmiä joten lisäilin niitä väliin ja a`vot! Niistäkin kuvia myöhemmin.

Milja on uudistanut sivunsa! Mokoma! Nyt ne on niiiiin hienot. Kyllä ne nuoret kaikkee osaa ....ja kaikeen pystyy. Hymistelin itsekseni kun niitä lueskelin! Hyvä tyttö!!

Nyt on pakko painua peiton alle. Huomenna töihin ja töiden jälkeen taas helmien kimppuun!

Tässä yksi jo aiemmin tekemäni koru johon olen aikaste tyytyväinen. Käytin ensimmäistä kertaa elämässäni hopealankaa jota "kieputtelin". Nuo sateenkaari agaatit on niin syötävän ihania!! Tykkään, tykkään.