Pakkasia odotellessa on mennyt muutama päivä niin etten ole huomannutkaan. Tosin minuun iski siivousvimma, jonka ainkana en ehtinyt mitään muuta tehdäkkään. Koko huusholli on nyt koluttu läpi, melkein kaikkia kaappeja myöden. Kaksi päivää siinä meni, vapaapäivät tietty, mutta nyt olen taas kerran tyytyväinen itseeni. Painelin huonekaluvalssia raivon vallassa ja hiki senkun virtasi! Lapset kävivät yhdessä ja erikseen, mutta vierailut jäivät lyhyehköiksi, johtunee imurista joka vaani uhkaavasti sisäänastujia olohuoneen lattialla. Tytär valitteli ettei löydä mistään mitään kun kaikki paikat on järjestetty, ei silti - minäkin etsiskelin tavaroita joita olen monena päivänä löytänyt joistain määrätyistä paikoista ja nyt niitä ei löydy mistään. Pieni hallittu kaaos elämässä ja huushollissa on minun elämääni, silloin tuntuu että kaikki on kohdallaan. Olin ihan tuskissani, kun massatöissä käyttämäni palettiveitsi ei ollutkaan enää siinä missä piti, löysin sen purkista jossa sen KUULUISI olla silloin kun se ei ole käytössä. Illalla sytytin kynttilöitä runsain mitoin joka puolelle, ja nautiskelin siististä ja puhtaasta kodistani. Sain vielä pikkusiskoni pikavierailulle, oli lähdössä etelän lämpöön ja poikkesi matkalla mun luona, joten nautinto oli täydellinen.
Nyt odottelen töihinlähtöä. Ei vaan millään saa käännettyä aivotoimintaa sille taajuudelle! Hain jo apua eteisessä nököttävältä agaati norsulta jonka ostin Intiasta. Myyjä kertoi selvällä suomenkielellä "sinä katso norsu, norsu katso sinua ja sitte kaikki on hyvin!" Ei auta, motivaatio on nollissa. Tiedän kyllä kokemuksesta, että se motivaatio löytyy viimeistään silloin kun istuu bussissa ja on jo menossa työpaikalle, tämä odotteluvaiheen huvittamattomuus vaan tympii!!
Viimeyönä on sitten se pakkanen jo vieraillut. Nurmikot ja puiden oksat ovat ohuessa kuurassa. Nyt odotellaan sitä ensilunta!
Sanoin itselleni PIRISTY! Musta massa ja siihen hiukan väriä sekaan, aaah! Puuhelmiäkin hiukan. Piristyin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti