Herran jee!!

On taas mennyt muutamia aikoja kun viimeeksi päivitin näitä sivuja! Miten se aika meneekin näin nopeasti?! Kaikenlaista on tapahtunut: töitä on tullut tehtyä ihan omiksi tarpeiksi, vettä on tullut taivaalta saavillinen jokaisen niskaan, tuuli on temponut lähes tukan päästä,"murkku" on iskenyt kyntensä tyttäreen (TAAS),pojalla jalka peenä, minut kaamea flunssa kaatoi sänkyyn, mut onneksi siskon toi lentokone takaisin Suomeen ja Turkuun! Valoa ja iloa elämään sanoisin!
Vaikka sitä aina valitetaan miten pimeetä ja synkkää ja kurjaa ja.... niin oliskohan aika kattella peiliin? Pimeetä, joo, laitetaan valoja! Ulos ja sisään. Tuikkuja, lamppuja,nuotioita, ihan mitä vaan. Synkkää, no, sehän on tää vuodenaika! Pistetään päälle jotain ilosta; punasta, keltasta,  turkoosia... värejä ihmiset! Värejä! Miks pitää pukeutua mustaan ja harmaaseen? Kurjaa...jaa. No myönnettäköön, kurjaa on kun ei oo valoa ja paistetta, mut jos ei oo niitä niin paistetaan ja loistetaan itse! Pistetään elämä toisenlaiseen malliin ja aletaan käyttämään värejä! Ostetaan kirkkaanpunainen talvitakki - sen iänikuisen mustan tilalle, kuljetaan tuolla sohjossa turkoosein talvisaapikkain ja auringonkeltainen pipo päässä! Siitä se lähtee! Toisaalta...kohta sitä ois hourulassa kylähullun maineen saaneena jos sen tekis, joten maltilla hyvät ystävät, maltilla. Muutoksien hyväksyntä vaatii ainaa pioneerin joka kärsii seurauksista, ja kukaan meistähän ei halua olla sellainen! Jospa aloitetaan villasukista - iloisen raidallisista- niitä ei kukaan sieltä saapikkaista näe, mutta ne tuottaa järjettömän hyvän mielen itselle kun tietää että siellä ne on!

Siskokin kotiutui "Epsanjan" lämmöstä. Paleli raukka ensin, lämpeni kyllä viikon aikana! Sain pitää pikkusiskon kokonaisen viikon vieraana! Että oliko hauskaa? No, naurettu on taas niin, että jos nauru todellakin pidentää ikää, niin minä ainakin elän komeasti seuraavat kolmesataa vuotta! Miten sitä voikin siskoksilla mennä niin yksiin ajatukset, ei tarvii toiselle sanoa kun puoli sanaa niin jo ymmärtää! Geeneissäkö se on vai missä? Pohdittiin syntyjä syviä yöt läpeensä ja suunniteltiin maailma suunnilleen uusiksi! Nyt on niin tyhjää ja tylsää kun siskon oli pakko lähteä kotiin, onneksi junat kulkee!! Flunssakin kaatoi minut sänkyyn pariksi päiväksi, kuumeineen kaikkineen, sisko hoiti hommat, minä vaan sairastin! Kiitos Taijalle siitä (kin). Voi! Siitä vierailusta riittäis juttua vaikka kuinka, nyt on kuitenkin parempi mennä takaisin sänkyyn ja peiton alle! Ei muuta kun öitä vaan!!

Hermot reikaleina tuskailin tämän kanssa "ihan muutaman päivän"! Nyt se on valmis ja tyytyväinen olen! En kyllä ihan kohta ala samaan urakkaan, oli tämä senverran työläs! Mut tulipahan kokeiltua tätäkin.