Mitä ihmettä!!

Joulu tulee! Apua! Aattoon on niin vähän päiviä jäljellä, ettei ole tosikaan. Miten ihmeessä se tulee aina näin salakavalasti! Koko vuoden sitä tavallaan odottaa, ja yks´kaks, hups!, se on siinä! Sitten iskee paniikki. Onkohan sille nyt lahja ostettu, mitä ostaisinkaan tuolle, kortit - niitä on ihan pakko lähettää, siivotakin pitäisi, jouluvalot parvekkeelle, ruokien osto...jne.jne. Vähemmästikin sekoaa. Ja jokaikinen vuosi päätän aina tammikuussa; "tänävuonna aloitan lahjojen oston tarpeeksi ajoissa", HAH, onko käyny koskaan toteen?! No ei ole. Tiedän itseni, turha ostaa jo elokuussa ensimmäisiä lahjoja, kun viimeistään syyskuussa keksin hyvän syyn antaa jo ostettu lahja saajalleen! Näin kävi nytkin. Jemmasin vaatekaapissa kauniita käsinkudottuja pitkävartisia villasukkia, jotka hankin tyttärelleni, miten kävi? Omat villasukkani olivat mystisesti kadonneet, kunnes löytyivät tyttären jaloista! Jaaha, annappas mun sukat mulle niin saat omasi tuolta kaapista! Täytyyhän sitä lapsen jalat pitää lämpiminä!

Tämän joulun otan rennosti. Niin rennosti kun vaan voin, töiden lomassa, ottaa. Koko joulun, aatosta tapaniin, olen töissä joten ruokia ainakaan ei tarvitse suuremmin  hankkia. Älkää surkutelko, olen itse halunnut näin. Lapset ovat isänsä kanssa joulun, joten parempi, että olen töissä kun viettäisin joulua yksikseni. Ei silti, olen yhden joulun ollut yksikseni, ja nautin kyllä siitäkin. Muistan miten löhöilin sohvalla pitkin ja poikin, kävin välillä syömässä ja vajosin taas sohvan uumeniin. Katselin kaikki piirretyt, ja muut lastenohjelmat, mitä telkkari ikinä lähetti ja nautiskelin omasta seurastani. Sllainen joulu oli se ja nyt odotellaan seuraavaa. Saas nähdä mitä se tuo tullessaan.