Ja sitten.....
niitä kuvia. Katsotaan miten onnistun taas pitkän ajan jälkeen. Suokaa anteeksi jos ne näyttävät jollainlailla "hämäriltä", muistelen, muistelen....

Jaahas, ai näin....No, olkoon nyt sitte näin. Siis "härpäkelaukkuja". Niitä on tullut nyt kesän aikana väännettyä. Kaikki ystävät, kaverit, tutut, tuttujen tutut ja muutama tuiki tuntematonkin on valjastettu "härpäke"rumbaan. Tällähetkellä taitaa kotona olla muovikassillinen, erivärisiä ja eri mallisia. Miten niitä voikin olla niin montaa eri mallia?? Virkkaaminen on helppoa, pikku juttu, mutta kun siihen liittää metallisen osan, ei se enää käykkään niin niinkuin Strömsössä. Aikaa vaatii, hermoja tietysti, ja suhteellisen kovat näpit. Nyt on valmista. Tyytyväinenkin olen. Jotain pitää olla käsillä ettei elämä menis pelkäksi telkkarin katseluksi. Ilokseni. Omaksi ilokseni.

Ja pieniä helmiä. Niitäkin on ollut pakko pujotella. Iloisen värisiä, ne tekevät tekijästäänkin iloisen.

Silti. Kaikkein iloisimmaksi, ja kiitollisimmaksi, tekevät nämä kaksi veitikkaa!! Kiitos pojat, näistä kahdesta "elämän juuresta"!

Ja nyt.... blogi sulkeutuu viideksi päiväksi. Työtä vuorotta viisi päivää. Koetetaan kestää!