Mamma skypettää!

Tai siis ei ihan vielä. Kieltä pureskelen ja mietin lataanko...en lataa...lataan kuitenkin. Jutuista päätellen helppo nakki, saas nähdä kuinka käy. Välillä ois kiva jutellakkin ihmisten kanssa, eikä aina kirjottaa. Varsinkin nyt kun koipi on ollut kohta kuukauden kipeä enkä ole päässyt juurikaan ihmisten ilmoille. Kahden kepin kanssa on vähän hankalaa kuljeskella. Nyt on onneksi jo paljon parempi, ei keppejä enää! Viikonloppuna heitin kepit nurkkaan ja tallustelen taas ilman apuvälineitä.

Pikku ihanuus oli taas mamman ilona! Voi taivas miten paljon hänellä olikaan tarinaa kerrottavana. Minä tietysti ymmärsin kaikki, samalla tasolla ollaan ajatusten puolesta. Heräsin yöllä siihen että neiti istui mun vieressä sängyssä ja sanoi "mamma", kellahti tyynylleen ja silitti pienellä kädellä poskeani, ja nukahti uudelleen. Nukahdinko minä? No en. Piti oikein hammasta purra etten olis alkanu vetistelemääm keskellä yötä. On se niin ihana pakkaus.

Mitäkö olen sairaslomalla saanut aikaan? No en sitten yhtään mitään järjellistä. Kaikkea on tullut tehtyä vähän. Yhtä siellä ja toista täällä mutta valmiiksi en ole saanut mitään. Ahas, nytpä valehtelen. Sainhan minä keittiöön verhot tehtyä. Kun oli pakko istua vaan paikoillaan niin virkkasin kukat valmiiksi ja ompelin ne yhteen. Keväistä on nyt köökissä!

Seuraava "rojekti" odottaa olohuoneen nurkassa, klipsu lampunvarjostin olis jo aika saada valmiiksi. reilu puolet on jo tehtynä mutta mutta, se toinen puoli! Ja kirjotuspöydän maalaus! Ja kevät siivous, ja ikkunoiden pesu, ja...ja...ja...! No kunhan tästä saan aikaseks.