tiistai 27. tammikuuta 2015

Miten niin?

Miten niin edellisestä päivityksestä on noin kauan vierähtänyt aikaa? Meneekö tunnit jotenkin nopeemmin nykyään? No oli miten oli  nyt tulee taas tarinaa ja kuvia.

Pari päivää sain viettää huikean ihanan pikkutytön kanssa. Oma lapsenlapsi, joka on sulattanut mamman sydämen tasaiseksi liejuksi! Kaikenlaisiin kiemuroihin taipuu vanhakin kun pieni ihminen pyytää. Pöydän allakin tuli oltua yhdessä, eikä kolottanut pätkääkään. Kaikki muu tekeminen oli seis, aika meni tytön kanssa touhutessa. IHANAA!!

Massaa olen veivannut sen minkä olen ehtinyt. Mielessä on muutama uusi, mulle uusi, tekniikka joita olen suunnitellut kokeilevani sitte kun aikaa siihen on. Tai sanotaan että olen niitä joskus vuosia sitten koettanut mutta eivät ottaneet tuulta alleen, nyt taas kutkuttaisi koittaa. Tilasin facebookin kautta aikamoisen läjäyksen Premo massoja, uusi tuttavuus mulle.  Kivan tuntuista kädessä, jotenkin nahkamainen pinta jää kaulimisen jälkeen, tykkäsin kovasti. Täytyypi harkita Premoa kun kohdalle sattuu. Akryylikaulimeni tuntuu murenevan käsiin joten sekin olis ostoslistalla, samoin kun uudet leikkurit, parit punsselit, muotteja jne. jne. OHHOH! Jospa joskus..... Voittais edes Lotossa!

Sitte taas kuviin:
Kaivelin kaappejani ja löysin muutamia kokeiluja vuosien takaa.

Nahan luontia! ;)

Ja näitä siitä sitte tuli. Hiottuina ja lakattuina. Aika kivoja luulen.


Toisenlainen värimaailma. Löytyi taas sekasotku jämämassaa, pyörittelin sitä aikani käsissäni ja siitä tuliki suhteellisen kiva vihreä. Yksin se oli sellainen ettei siitä koruks,i mutta vähän muuta sekaan niin jo löytyi kivuutta lisää.

Massapuristimen kanssa leikkimistä.

Työkaveri sai pojan, ja toinen tytön. Piti keksiä kortit molemmille. En ole niin kovin ihastunut perinteisiin kortteihin. Tälle laitettiin vielä vaalean sini-valkoruudullinen nauha kaulaan ja siihen kiini pieni kortti johon tuli antajien nimet. Tyttönalle oli vaaleanpunainen. Kuvaa siitä en ehtinyt ottaa.

2000-luvun käkikello koristaa keittiötä. Vielä maalia tuohon valkoiseen osaan ja sitte se on valmis!




1 kommentti:

  1. Helmiäisen sydänkin on pelkkää sulaa vahaa, kun on saanut mamman kanssa hullutella! :)

    VastaaPoista