Väriä elämään: Pakkasta ja keilapalloja!

Pakkanen tuli sitte rytinällä tänne Länsi-Suomeenki! Vaikka sitä ei aamulla ollut kun vaivaiset 12 astetta niin kyllä se vaan niin helkkarin kylmältä tuntui. Näin alkuun. odotellaan helmikuuta ja niitä 25 asteen pakkasia, katotaan sitte miten suupannaan, ja mitä pannaan päälle. Lumi narskui kivasti jalkojen alla, ja tuntui, että lumen ja pakkasen myötä valoakin on tullut miljoona kertaa lisää. Ihanaa! Aurinkoa ei tänään näkynyt, ikävä on jo, oli tuo sade ja pimeys niin ankeaa.

Keilapalloja sain sitte tunnin verran pidellä käsissäni, keilaamassa siis olin. Työn suomia etuuksia. Elämäni aikana olen sitä lajia kokeillut pari kertaa ja aina se on yhtä hauskaa. Kaatojakin tein muutaman, täys-sellaisia olivat kuulema. Hiki siinä tuli, uskokaa pois, se pallo ei puolentunnin yhtämittaisen käsittelyn jälkeen ole enää mikään kevyt kapistus.

Olen huomannut itsestäni että bongailen nykyään koruja. Kaikenlaisia, kaikenlaisten ihmisten korvissa, kaulalla tai ranteissa, miesten tai naisten, tehtynä milloin mistäkin. Mielenkiintoisia ratkaisuja on näkynyt. Osa sellaisia mitä tekisi mieli itsekkin koettaa, jääköön nyt toiseen kertaan. SITÄPAITSI OLEN KADOTTANUT MUISTIVIHKONI! Vihkoon olen koonnut VALTAVAN hyviä ideoita, ja nyt se on hukassa!

Kuvaamista harrastin taas tänään työrupeaman jälkeen. Ihmettelin onko mulla tosiaan näin paljon valmiina kaikenlaista? Jos lapsilta kysytään niin vastaus on "ON ÄITI; SULLA ON TOSIAAN IHAN LIIKAA KAIKKEE!"

Kuvaussession tuloksia:

Tämän kanssa meni hermo,pannullinen kahvia ja maybe moni hyvä tilaisuus sivu suun! Tuhoton määrä pieniä siemenhelmiä pyöri pitkin pöytää ja lattiaa....ja kylmä hiki tuli kun yksikin helmilangan valmiiksi pujoteltu pätkä lähti käsistä. Valmista kuitenkin tuli. Ja värikästä.

Kaikenlaista pitää kokeilla ainakin kerran. Oikeestaan tämän kanssa oli aika hauskaa. Ei tarvitse kaikkiä jämä "nahkoja "tuhota, ne voi käyttää näinkin, lisää vaan vähän mustaa ja kuvioi osan siitä. Isot helmet on onttoja, jälleen kerran.

Kokeilu tästä tekniikasta nro 1. Vettä vaan ja Viledaa, niinhän sitä sanotaan. No, ei sentään Viledaa, vettä kylläkin, väritulostettu kuva ja massaa. Siitä se lähtee. Aika jännää, mutta tarkkaa ettei paina liikaa kuvaa märällä sormella - lähtee muuten tavallisen liukkaasti kurttuun ja sitte on koko homma piloilla.

Turkoosia - made by me - hopeoituja korulinkkejä ja suloisen sekamelskavärejä helmissä. Onttoa isoa helmeä jälleen.

Eläimellinen kausi ollut meneillään.

Lähikuva "eläimellisestä", tässä näkyy hyvin nuo "kuuhelmet". Nihin on käytetty merisuolaa. Aivan oikein, merisuolaa hierottu paistamattomaan massaan, helmet uuniin suolattuina. Paiston jälkeen jäähtyneet helmet veteen niin kauaksi aikaa että suolarakeet on sulaneet, huuhtelu ja voila!

Voih! Donna Kato häpeäisi tätä kokeilua, minä olen jopa hiukan (ihan hiukan) ylpeä ensimmäisestäni.

Kevyttä ja pinkkiä. Pinkki ei ehdottomasti ole mun väri. Kivan kevyt kesäksi kuitenkin.

No niin! Sitte sitä siemenhelmikokeilua! Hopealinkeistä tykkään kyllä mutta muuten, en tiedä.

Sama tarina jatkui vielä tämän verran.

Harmittaa!! Kuva erittäin huono. Värit ei ole ne mitkä luonnossa ovat hrmaa, pinkki ja violetti, mustaakin vähän. Välissä tummanvioletit ametistihelmet.

Kesäksi! Voih, tule jo lämmin ja kesä!!

En tiedä mitä hittoa olen tätä tehdessä ajatellut. Värejä ainakin!

Yksinkertainen on kaunista. Suuri "helmi" ei kaipaa välttämättä vierelleen mitään muuta kun väriin sopivan koruvaijerin. Valmiina ostin vaijereita, kaiken värisiä, lukot mukana - kun kerran halvalla sain!