Miten niin?

Miten niin edellisestä päivityksestä on noin kauan vierähtänyt aikaa? Meneekö tunnit jotenkin nopeemmin nykyään? No oli miten oli  nyt tulee taas tarinaa ja kuvia.

Pari päivää sain viettää huikean ihanan pikkutytön kanssa. Oma lapsenlapsi, joka on sulattanut mamman sydämen tasaiseksi liejuksi! Kaikenlaisiin kiemuroihin taipuu vanhakin kun pieni ihminen pyytää. Pöydän allakin tuli oltua yhdessä, eikä kolottanut pätkääkään. Kaikki muu tekeminen oli seis, aika meni tytön kanssa touhutessa. IHANAA!!

Massaa olen veivannut sen minkä olen ehtinyt. Mielessä on muutama uusi, mulle uusi, tekniikka joita olen suunnitellut kokeilevani sitte kun aikaa siihen on. Tai sanotaan että olen niitä joskus vuosia sitten koettanut mutta eivät ottaneet tuulta alleen, nyt taas kutkuttaisi koittaa. Tilasin facebookin kautta aikamoisen läjäyksen Premo massoja, uusi tuttavuus mulle.  Kivan tuntuista kädessä, jotenkin nahkamainen pinta jää kaulimisen jälkeen, tykkäsin kovasti. Täytyypi harkita Premoa kun kohdalle sattuu. Akryylikaulimeni tuntuu murenevan käsiin joten sekin olis ostoslistalla, samoin kun uudet leikkurit, parit punsselit, muotteja jne. jne. OHHOH! Jospa joskus..... Voittais edes Lotossa!

Sitte taas kuviin:

Kaivelin kaappejani ja löysin muutamia kokeiluja vuosien takaa.

Nahan luontia! ;)

Ja näitä siitä sitte tuli. Hiottuina ja lakattuina. Aika kivoja luulen.

Toisenlainen värimaailma. Löytyi taas sekasotku jämämassaa, pyörittelin sitä aikani käsissäni ja siitä tuliki suhteellisen kiva vihreä. Yksin se oli sellainen ettei siitä koruks,i mutta vähän muuta sekaan niin jo löytyi kivuutta lisää.

Massapuristimen kanssa leikkimistä.

Työkaveri sai pojan, ja toinen tytön. Piti keksiä kortit molemmille. En ole niin kovin ihastunut perinteisiin kortteihin. Tälle laitettiin vielä vaalean sini-valkoruudullinen nauha kaulaan ja siihen kiini pieni kortti johon tuli antajien nimet. Tyttönalle oli vaaleanpunainen. Kuvaa siitä en ehtinyt ottaa.

2000-luvun käkikello koristaa keittiötä. Vielä maalia tuohon valkoiseen osaan ja sitte se on valmis!

Ja tarinat jatkuu!

Työpäivä ohi onnellisesti, uutta odotellessa istun nyt tässä ja teen sitä mitä lupasin. Päivitän taas tätä blogiani. Työpäivästä ei muuta sanottavaa kun että ON MULLA LOISTAVAT TYÖKAVERIT! Ilman heitä tää elämä ois huomattavan tylsää. Aina löytyy uusia ulottuvuuksia, ja uusia naurun aiheita! Kiitos taas niistä.

Sitte kuvia eilisestä kuvaus rupeamasta:

Massa"pötköstä" ohuita slicejä ja rutistus!

Jossain vaiheessa piti kokeilla tätäkin, ja taas oli pieniä helmiä jokapaikassa. Imurin letku kilisi kivasti siivouspäivänä.

Massaa, mustaa, harmaata, violettia, taitaa seassa pilkistää pinkkiäkin. Suorakaiteen muotoiset tein ontoiksi, olisivat painaneet muuten liikaa.

Tässä ruskeita sekoitettuna, hiukan on niinku olis puuta.

Violetteja, kaikenlaisia helmiä yhdistettynä, välissä violetin sävyiset siemenhelmet.

"Puuta", mountain jadea ja lasisia siemenhelmiä. Muotokokeiluja.

Noilla viirullisilla oli joku nimikin, autuaasti olen sen unohtanut. Löytynee jostain netin syövereistä. Aika kivoja tehdä.

Massapuristimella aikaansaatuja "lieroja" kiedottu pyöreän helmen päälle. Herkkuja kesäksi.

Ja kokeilut jatkuu hiukan kevyempinä.

Noihin kivanmuotoisiin helmiin ihastuin itse. Iso taas ontto.

Sinistä kautta mennään ......

....ja lujaa.

Pitihän se ametistikin tietty kokeilla!

Kierrettyjä puikuloita, piihelmiä ja vahanauhaa.

Mustaa kuuhelmeä, kierrettyjä lieroja, hopeoituja putkia ja välihelmiä.

Tiger moon.

Kuviot suoraksi!

Ja taas kesäääääää.........

.....ja kukkia! 

Kysyikö joku milloin näitä ehdin pitää?? No, joitain joskus, useimpia en koskaan. Omaksi ilokseni niitä teen. Hermo lepää.

Pakkasta ja keilapalloja!

Pakkanen tuli sitte rytinällä tänne Länsi-Suomeenki! Vaikka sitä ei aamulla ollut kun vaivaiset 12 astetta niin kyllä se vaan niin helkkarin kylmältä tuntui. Näin alkuun. odotellaan helmikuuta ja niitä 25 asteen pakkasia, katotaan sitte miten suupannaan, ja mitä pannaan päälle. Lumi narskui kivasti jalkojen alla, ja tuntui, että lumen ja pakkasen myötä valoakin on tullut miljoona kertaa lisää. Ihanaa! Aurinkoa ei tänään näkynyt, ikävä on jo, oli tuo sade ja pimeys niin ankeaa.

Keilapalloja sain sitte tunnin verran pidellä käsissäni, keilaamassa siis olin. Työn suomia etuuksia. Elämäni aikana olen sitä lajia kokeillut pari kertaa ja aina se on yhtä hauskaa. Kaatojakin tein muutaman, täys-sellaisia olivat kuulema. Hiki siinä tuli, uskokaa pois, se pallo ei puolentunnin yhtämittaisen käsittelyn jälkeen ole enää mikään kevyt kapistus.

Olen huomannut itsestäni että bongailen nykyään koruja. Kaikenlaisia, kaikenlaisten ihmisten korvissa, kaulalla tai ranteissa, miesten tai naisten, tehtynä milloin mistäkin. Mielenkiintoisia ratkaisuja on näkynyt. Osa sellaisia mitä tekisi mieli itsekkin koettaa, jääköön nyt toiseen kertaan. SITÄPAITSI OLEN KADOTTANUT MUISTIVIHKONI! Vihkoon olen koonnut VALTAVAN hyviä ideoita, ja nyt se on hukassa!

Kuvaamista harrastin taas tänään työrupeaman jälkeen. Ihmettelin onko mulla tosiaan näin paljon valmiina kaikenlaista? Jos lapsilta kysytään niin vastaus on "ON ÄITI; SULLA ON TOSIAAN IHAN LIIKAA KAIKKEE!"

Kuvaussession tuloksia:

Tämän kanssa meni hermo,pannullinen kahvia ja  maybe moni hyvä tilaisuus sivu suun! Tuhoton määrä pieniä siemenhelmiä pyöri pitkin pöytää ja lattiaa....ja kylmä hiki tuli kun yksikin helmilangan valmiiksi pujoteltu pätkä lähti käsistä. Valmista kuitenkin tuli. Ja värikästä.

Kaikenlaista pitää kokeilla ainakin kerran. Oikeestaan tämän kanssa oli aika hauskaa. Ei tarvitse kaikkiä jämä "nahkoja "tuhota, ne voi käyttää näinkin, lisää vaan vähän mustaa ja kuvioi osan siitä. Isot helmet on onttoja, jälleen kerran.

Kokeilu tästä tekniikasta nro 1. Vettä vaan ja Viledaa, niinhän sitä sanotaan. No, ei sentään Viledaa, vettä kylläkin, väritulostettu kuva ja massaa. Siitä se lähtee. Aika jännää, mutta tarkkaa ettei paina liikaa kuvaa märällä sormella - lähtee muuten tavallisen liukkaasti kurttuun ja sitte on koko homma piloilla.

Turkoosia - made by me - hopeoituja korulinkkejä ja suloisen sekamelskavärejä helmissä. Onttoa isoa helmeä jälleen.

Eläimellinen kausi ollut meneillään.

Lähikuva "eläimellisestä", tässä näkyy hyvin nuo "kuuhelmet". Nihin on käytetty merisuolaa. Aivan oikein, merisuolaa hierottu paistamattomaan massaan, helmet uuniin suolattuina. Paiston jälkeen jäähtyneet helmet veteen niin kauaksi aikaa että suolarakeet on sulaneet, huuhtelu ja voila!

Voih! Donna Kato häpeäisi tätä kokeilua, minä olen jopa hiukan (ihan hiukan) ylpeä ensimmäisestäni.

Kevyttä ja pinkkiä. Pinkki ei ehdottomasti ole mun väri. Kivan kevyt kesäksi kuitenkin.

No niin! Sitte sitä siemenhelmikokeilua! Hopealinkeistä tykkään kyllä mutta muuten, en tiedä.

Sama tarina jatkui vielä tämän verran.

Harmittaa!! Kuva erittäin huono. Värit ei ole ne mitkä luonnossa ovat hrmaa, pinkki ja violetti, mustaakin vähän. Välissä tummanvioletit ametistihelmet.

Kesäksi! Voih, tule jo lämmin ja kesä!!

En tiedä mitä hittoa olen tätä tehdessä ajatellut. Värejä ainakin!

Yksinkertainen on kaunista. Suuri "helmi" ei kaipaa välttämättä vierelleen mitään muuta kun väriin sopivan koruvaijerin. Valmiina ostin vaijereita, kaiken värisiä, lukot mukana - kun kerran halvalla sain!

Nam nam nam. Herkkuja ja hopealankaa!

Jos ei se nyt jo jollekin ole selvinnyt niin turkoosi on mun väri. Ruskean kanssa eritoten.

Massasta "kuuhelmet" välissä kellanvihreitä mountain jade helmiä ja pieniä hopeoituja siemenhelmiä.

Vitsi miten rakastankaan värien kanssa leikkimistä!

Farkkutytölle farkkukoruja! Joku taivaallinen teema näkyy olleen meneillään tätä tehdessä. Mistä lien inspiksen tähänkin bongannut? Sputnik?

Tule kesä, tule, tule!

"ÄITI! Säähän oot ku mustalaisruhtinatar". Kiitos lapsi, kiitos.

Massaa ja ametisteja.

Löytyi "nahka" johon olin survonut kaikki jämäpalat. Siihen sekaan kullanvärisiä pieniä helmiä ja muutama hunajan värinen swaro. Valmista tuli.

Kesäherkkuja!

Ruusuinen tulevaisuusko? Toivottavasti.