Epätoivo iski...

 ...eilen kun koetin kirjautua blogiin. "Suojatun yhteyden muodostaminen ei onnistu...". Miten niin ei onnistu? Miten niin suojatun? Onks mun koneessa vika vai? Kerrankin  kun olin valmiiks miettiny mitä kirjoitan. EI ONNISTU?? MITEN NIIN? Tänäänkin vielä aamupäivällä sama juttu. Onneks siitä selvittiin ja nyt voi taas päivitellä blogiaan.

Loma alkaa olla lopullaan ja nyt tietty iski kevät flunssa, silmät on kipeät, nokka vuotaa ku viimistä päivää, päätä särkee ja kuumettakin on omiks tarpeiks. Kattelen vielä huomiseen, josko sit hakis lääkäritätiltä jotain troppia. Tai setältä.

Mitäkö tehny täs parin päivän aikana? Lähinnä on menny oleskelun puolelle. Kaikenlainen harrastaminen on vieny minut taas mennessään tukka putkella. Koneelta kattelen kaikenlaista mitä tekis mieli tehdä. Kaikkea tekee mieli kokeilla, olis vaan aikaa. Sohvan nurkassa on puuvillalangat levällään, telkkaria katellessa teen siinä käsitöitä. Työpöydällä helottaa kaikenväristä massaa ja puolivalmiita töitä. Pää suunnittelee tiuhaan tahtiin parveketta kesäkuntoon. Pääsiäisruohot kylvin tänään, ohraa se kylläki oli eikä ruohoo. Pupuja pitäs huovuttaa vielä muutama ennen pääsiäistä. No, onhan se pääsiäinen ens vuonnakin!

Innostuin tässä yhtenä iltana muistelemaan Intian reissujani ja niiden tuloksena syntyi Ganesh. Tässä kuvassa hän on juuri uuniin menossa yllään pronssin värinen "puuteri"väri. Minusta tuo kyllä näyttää enemmänkin kullalta, liekö syynä se että alla on ruskea massa.

Tässä sama tapaus uunista tulleena, hiottuna ja lakattuna. Hioin suurimmat värit pois niin että sain aikaan vanhahtavan pinnan. Tiedä sitte onnistuinko, jokseenkin olen kyllä tyyyväinen.

Helmiäkin on taas tullut väkerettyä, seuraava projekti ois saada niistä aikaan kaulakoruja, ennenkun niitä on taas miljoona! Tekniikka on mulle uusi. Tai no, olen sitä joskus muutama vuosi sitten koettanut mutta huonolla toloksella. Nyt tuntui että se oli kuitenkin ihan simppeli homma.

Taidan nyt kaivautua peittojen alla jotta pääsen huomenna jalkeille. Troppia huuleen ja maate!

 

Valoja ja varjoja

Niitä. Molempia tasasesti. Sitähän tää elämä on. Jos ei ois valoa ni ei ois varjojakaan, ja toisin päin. Onneks tuo valon määrä näyttää päivä päivältä lisääntyvän, tulee hyvälle tuulelle heti aamusta kun aurinko paistaa suoraan sänkyyn.

Eilen illalla seisoin parvekkeella ja kattelin elämäni vaikuttavinta näkyä. Revontulia, Turussa! Oon joskus muksuna nähny niitä pohjosessa, etelässä noin selkeitä en koskaan. Tuli kummallinen olo, oli ne niin kauniita.

Loman kunniaksi olen kuitenki tehnyt muutakin. Lampunvarjostimen, jonka alotin jo joskus joulun jälkeen, sain tänään valmiiksi. Olen siihen sataprosenttisen tyytyväinen. Ehkä enemmänkin kun sata. Tunteja siihen meni, kahviakin, laastaria aika monta ja joskus tais paukahtaa hermokin...pikkusen. Nyt se on kuitenkin valmis, ihailen sitä parast aikaa. Varjot mitkä seinille tulee on aikaste hienot! Nyt täytyy keksiä seuraava projekti. Parveketta olen suunnitellut. Kuormalavat on jo "tilauksessa", saan niin monta kun tarviin. Pari harkkoakin olis tarpeen, mistähän ne?

Ja pääsiäinenki tulossa. Ruohot pitää kylvää, tiput tehdä...ja ne puput! Pinterestissä oli kuva ruohikkoon humpsahtaneistä pääsiäispupuista! Ne on must juttu! Täytyyki lähteä tästä villoja kaivamaan esiin! Ja missä hiivatissa on mun huovutusneulat??

Ai niin! Valoa toi tänään myös Miltsin kanssa jutustelu! Onki ollu ikävä sitä pöhelöä tyttöä! Positiivisesti pöhelöä! Kiitos Milja juttu tuokiosta!

Sitte vähän kuvia vielä.

Valoa ja varjoja keittiöstä. Ikkunan kautta varjot siirtyy parvekkeelle, lattiaan, seinään ja kattoon. Hienoa!

Olohuoneen kattovarjot.

Mun makuuhuoneen valoa, tai valoja, ihan miten vaan. Oliko edes yllätys?

Eteisen valo, kirpparilöytö viime kesältä. Ristiinasta. Turun kristallin lamppu, joka kulkeutui Ristiinan kautta takaisin Turkuun.

SE ON SIINÄ!!

Tai on ollut jo jonkin aikaa. Mun ihana kirjotuspöytäni löysi paikkansa makuuhuoneesta. Pojan kommentti ""nyt se mutsi on pilannut ton kirjotuspöydän, ihanan ruskee olis ollu!" Ne miehet! Ei ne mitään ymmärrä.

Voi vitsi miten kuvittelenkaan itteni tuohon tekemään kaikenlaista, tärkeetä tietysti! Kynät kohdallaan, lankoja sikinsokin, massat vielä väliin ja mitä kaikkea! Läppärikin mahtuu! Hallittu kaaos ja avot!

Töissäkin on taas oltu, sairasloman jälkeen. Koipi on jonkinlaisessa kunnossa, ei hyvä kuitenkaan. Turpoaa kun pitkään joutuu olemaan jaloillaan, no, näillä mennään nyt ja sillä siisti. Yhtenä aamuna sain päähän maalata parvekkeen tuolit. Siis ne mitä ostin kirpparilta hintaan 8 € yhteensä. Tintsukka oli hyvänä apuna, maalasi siis, minä kattelin vierestä ja annoin ohjeita. Ilmeisesti liikaakin koska tyttö mulkaisi pariin kertaan pahasti. Hyvät tuli vaikka sanotaankin että mitä useampi kokki sen huonompi soppa.

Tulis vaan se kesä jo! Kellekkään ei liene epäselvää värien paljous tässä huushollissa. Keittiössäkin kukkii jo.

No nyt se maalaa!

Just just! Maalaa, maalaa. Kirjoituspöytä sai luvan pilkkoutua kappaleiksi, ja nyt se on jo toisen värinen. Olohuone on täynnä maalattuja osia ja sanomalethtiä, taitaa siellä olla myös halkaistu jätesäkki lattioita suojaamassa. Koko huusholli hasee maalilta ja lakalta. Oli pakko tänään pitää parvekkeen ovea auki jotta suurimmat käryt sai ulos. Painelin siksi aikaa kauppaan. Ja tietysti yksi väri  loppui kesken! Pakko huomenna mennä kaupunkiin ostamaan lisää. En viittis millään lähteä, en sitte millään.
 Huomenna edessä pöydän rungon loppuun maalaus, laatikoiden ja ovien lakkaus, vetimien - siis nuppien, uudelleen suunnittelu - ja teko. Eiköhän sitä siinä yhdeksi päiväksi jo olekkin!

Kirjoituspöydän kappaleita maalattuna sikinsokin.
Miks minä oon sellanen että kaikki pitäis olla valmiina heti!? Ei millään malttais odottaa maalien kuivumista.

Maalien kuivumista odotellessa piirtelin laatikoiden etuosat ja kaappien ovet. En löytänyt mistään mieleistä paperia tai kangasta millä olisin nuo tehnyt. Kolme iltaa siinä meni mutta tulokseen olen kyllä tyytyväinen. Nyt vielä lakkaus ja vetimet paikalleen ja avot!

Väreistä tykkään kovasti. Ihanaa pistää vierekkäin vaikkapa kirkkaan punanen ja vihreä, vastavärit, sopivat yhteen jos ovat määrätyn sävysiä.

HUUUU! Pinkkiä, tai no, vaaleanpunaista mielummin.

Mamma skypettää!

Tai siis ei ihan vielä. Kieltä pureskelen ja mietin lataanko...en lataa...lataan kuitenkin. Jutuista päätellen helppo nakki, saas nähdä kuinka käy. Välillä ois kiva jutellakkin ihmisten kanssa, eikä aina kirjottaa. Varsinkin nyt kun koipi on ollut kohta kuukauden kipeä enkä ole päässyt juurikaan ihmisten ilmoille. Kahden kepin kanssa on vähän hankalaa kuljeskella. Nyt on onneksi jo paljon parempi, ei keppejä enää! Viikonloppuna heitin kepit nurkkaan ja tallustelen taas ilman apuvälineitä.

Pikku ihanuus oli taas mamman ilona! Voi taivas miten paljon hänellä olikaan tarinaa kerrottavana. Minä tietysti ymmärsin kaikki, samalla tasolla ollaan ajatusten puolesta. Heräsin yöllä siihen että neiti istui mun vieressä sängyssä ja sanoi "mamma", kellahti tyynylleen ja silitti pienellä kädellä poskeani, ja nukahti uudelleen. Nukahdinko minä? No en. Piti oikein hammasta purra etten olis alkanu vetistelemääm keskellä yötä. On se niin ihana pakkaus.

Mitäkö olen sairaslomalla saanut aikaan? No en sitten yhtään mitään järjellistä. Kaikkea on tullut tehtyä vähän. Yhtä siellä ja toista täällä mutta valmiiksi en ole saanut mitään. Ahas, nytpä valehtelen. Sainhan minä keittiöön verhot tehtyä. Kun oli pakko istua vaan paikoillaan niin virkkasin kukat valmiiksi ja ompelin ne yhteen. Keväistä on nyt köökissä!

Seuraava "rojekti" odottaa olohuoneen nurkassa, klipsu lampunvarjostin olis jo aika saada valmiiksi. reilu puolet on jo tehtynä mutta mutta, se toinen puoli! Ja kirjotuspöydän maalaus! Ja kevät siivous, ja ikkunoiden pesu, ja...ja...ja...! No kunhan tästä saan aikaseks.

Miten niin?

Miten niin edellisestä päivityksestä on noin kauan vierähtänyt aikaa? Meneekö tunnit jotenkin nopeemmin nykyään? No oli miten oli  nyt tulee taas tarinaa ja kuvia.

Pari päivää sain viettää huikean ihanan pikkutytön kanssa. Oma lapsenlapsi, joka on sulattanut mamman sydämen tasaiseksi liejuksi! Kaikenlaisiin kiemuroihin taipuu vanhakin kun pieni ihminen pyytää. Pöydän allakin tuli oltua yhdessä, eikä kolottanut pätkääkään. Kaikki muu tekeminen oli seis, aika meni tytön kanssa touhutessa. IHANAA!!

Massaa olen veivannut sen minkä olen ehtinyt. Mielessä on muutama uusi, mulle uusi, tekniikka joita olen suunnitellut kokeilevani sitte kun aikaa siihen on. Tai sanotaan että olen niitä joskus vuosia sitten koettanut mutta eivät ottaneet tuulta alleen, nyt taas kutkuttaisi koittaa. Tilasin facebookin kautta aikamoisen läjäyksen Premo massoja, uusi tuttavuus mulle.  Kivan tuntuista kädessä, jotenkin nahkamainen pinta jää kaulimisen jälkeen, tykkäsin kovasti. Täytyypi harkita Premoa kun kohdalle sattuu. Akryylikaulimeni tuntuu murenevan käsiin joten sekin olis ostoslistalla, samoin kun uudet leikkurit, parit punsselit, muotteja jne. jne. OHHOH! Jospa joskus..... Voittais edes Lotossa!

Sitte taas kuviin:

Kaivelin kaappejani ja löysin muutamia kokeiluja vuosien takaa.

Nahan luontia! ;)

Ja näitä siitä sitte tuli. Hiottuina ja lakattuina. Aika kivoja luulen.

Toisenlainen värimaailma. Löytyi taas sekasotku jämämassaa, pyörittelin sitä aikani käsissäni ja siitä tuliki suhteellisen kiva vihreä. Yksin se oli sellainen ettei siitä koruks,i mutta vähän muuta sekaan niin jo löytyi kivuutta lisää.

Massapuristimen kanssa leikkimistä.

Työkaveri sai pojan, ja toinen tytön. Piti keksiä kortit molemmille. En ole niin kovin ihastunut perinteisiin kortteihin. Tälle laitettiin vielä vaalean sini-valkoruudullinen nauha kaulaan ja siihen kiini pieni kortti johon tuli antajien nimet. Tyttönalle oli vaaleanpunainen. Kuvaa siitä en ehtinyt ottaa.

2000-luvun käkikello koristaa keittiötä. Vielä maalia tuohon valkoiseen osaan ja sitte se on valmis!

Ja tarinat jatkuu!

Työpäivä ohi onnellisesti, uutta odotellessa istun nyt tässä ja teen sitä mitä lupasin. Päivitän taas tätä blogiani. Työpäivästä ei muuta sanottavaa kun että ON MULLA LOISTAVAT TYÖKAVERIT! Ilman heitä tää elämä ois huomattavan tylsää. Aina löytyy uusia ulottuvuuksia, ja uusia naurun aiheita! Kiitos taas niistä.

Sitte kuvia eilisestä kuvaus rupeamasta:

Massa"pötköstä" ohuita slicejä ja rutistus!

Jossain vaiheessa piti kokeilla tätäkin, ja taas oli pieniä helmiä jokapaikassa. Imurin letku kilisi kivasti siivouspäivänä.

Massaa, mustaa, harmaata, violettia, taitaa seassa pilkistää pinkkiäkin. Suorakaiteen muotoiset tein ontoiksi, olisivat painaneet muuten liikaa.

Tässä ruskeita sekoitettuna, hiukan on niinku olis puuta.

Violetteja, kaikenlaisia helmiä yhdistettynä, välissä violetin sävyiset siemenhelmet.

"Puuta", mountain jadea ja lasisia siemenhelmiä. Muotokokeiluja.

Noilla viirullisilla oli joku nimikin, autuaasti olen sen unohtanut. Löytynee jostain netin syövereistä. Aika kivoja tehdä.

Massapuristimella aikaansaatuja "lieroja" kiedottu pyöreän helmen päälle. Herkkuja kesäksi.

Ja kokeilut jatkuu hiukan kevyempinä.

Noihin kivanmuotoisiin helmiin ihastuin itse. Iso taas ontto.

Sinistä kautta mennään ......

....ja lujaa.

Pitihän se ametistikin tietty kokeilla!

Kierrettyjä puikuloita, piihelmiä ja vahanauhaa.

Mustaa kuuhelmeä, kierrettyjä lieroja, hopeoituja putkia ja välihelmiä.

Tiger moon.

Kuviot suoraksi!

Ja taas kesäääääää.........

.....ja kukkia! 

Kysyikö joku milloin näitä ehdin pitää?? No, joitain joskus, useimpia en koskaan. Omaksi ilokseni niitä teen. Hermo lepää.